sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Vauhti hidastuu

Käsityöintoni on hiipunut päivänvalon myötä. Kyllä se varmaan taas pian löytyy, mutta nyt ei vaan jaksa. Onneksi mies jaksaa keittiössä. Suklaa ja appelsiini toimivat aina yhdessä.
Tyttären kanssa muovailtiin Cernit-massasta. Tein lähinnä korutarpeita, mutta kokeilin myös nukkekotimassailua. Pari kurkkua, maljakko ja pelottava Halloween-kurpitsa kelpasivat tyttären leikkeihin, mutta on näistä vielä matkaa netistä löytyviin pikkutarkkoihin niperryksiin.
Tämän massailukerran haasteena minulla oli värien sekoittaminen. Olen ostanut massat vuosia sitten valmiina paketteina, joten värejä on rajallisesti. Esimerkiksi vihreää minulla ei ole lainkaan, joten sekoittelin sellaisen turkoosista, sinisestä ja oranssista. Mielestäni onnistuin ihan kivasti. Myös harmaat on sekoitettu mustasta ja valkoisesta sekä marmoroitu muista töistä jääneillä murusilla. Maljakon viininpunainekaan ei ole ihan suoraan paketista, mutta sekoitusta en enää muista.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Ei olisi pakko palella

Nyt on se aika vuodesta, että palelen jatkuvasti. Tai oikeastaan aina on se aika vuodesta, mutta näin syksyllä palelua ei taltuta mikään. Iltaisin kotivarustukseeni kuuluu kahdet villasukat. Haaveilen isosta, paksusta villatakista, johon voisin kääriytyä. Sen puutteessa vedän niskaani toisinaan jopa kaksi collegehupparia.
Kotona on kohtuullisen helppo lisätä lämmittäviä kerroksia, mutta töissä olisi tarpeen säilyttää jonkinlainen tyyli, vaikkei meillä tiukkaa pukukoodia olekaan. Omassa huoneessa istuessani minulla on villasukat, kämmekkäät ja huivi tai keeppi hartioilla, mutta ihan aina en voi koko päivää kopissani kököttää. Silloin tarvitsisin siistejä neulepuseroita tai -takkeja. Onhan noita muutama jo täällä blogissa esitelty, mutta useammallekin olisi käyttöä.
Viime talvena ostin mustaa Woolia. Kesällä ajattelin, että neulon takin valoisana aikana. Tein kuitenkin kavennuksia ja lisäyksiä ihan omaan tahtiini, ja purkuhommiksi meni. Takakappaleen sain tahkottua valmiiksi jokin aika sitten, seuraavat osat eivät ole vielä päässeet puikoille. Hillityt palmikot eivät juuri mustassa erotu, mutta toisaalta se tässä mielestäni juuri onkin viehättävää. Musta bleiserimallinen neuletakki sopisi kovin moneen tilanteeseen.
Keväällä ostin leijonankeltaista alpakkaa, jotta saisin pirteän villatakin syksyn lämmikkeeksi. Minulla on kaksi hihanalkua. Kokeilin ensimmäistä kertaa magic loop -tekniikkaa kahteen kappaleeseen yhtä aikaa. Ainakaan opetteluvaiheessa työ ei ollut kovin mukaanotettava, eikä toisaalta edennyt telkkaria katsellessakaan. Luultavasti erotan hihat omille puikoilleen, mikäli mielin saada tätä etenemään. Tähän mennessä olen siirtänyt ne lyhyemmälle kaapelille ja napannut puikkojen päätkin johonkin muuhun käyttöön... Takki olisi mukavan ohut, mutta lämmin. Uskon, että aurinkoinen väri toisi lisälämpöä.
Tämä pusero on viittä vaille valmis. Yritän kerätä rohkeutta kiinnittääkseni hihat. Muut saumat olen oppinut ompelemaan kohtuullisen siististi, mutta näistä tulee aina rumat, joten aloittaminen ei houkuttele. Lisäksi minua epäilyttää kivalta näyttävän, selkäpuolelle sijoitetun nappilistan toimivuus. Ehkä ompelen sen varmuuden vuoksi kiinni ja jätän vain muutaman napin oikeasti avattavaksi pukemisvaraksi, ettei tarvitse työkavereita vaivata napittamaan monta kertaa päivässä. Lanka on viime syksynä Anttilasta ostettua Silky Tweediä.
Ostin Silky Tweediä myös toiseen puseroon, jossa on tullut typeriä mittailu- ja arviointivirheitä hihakavennuksissa, ja se vaatisi vähän pohdintaa ja purkamista. Kaikki kappaleet ovat tuota säätöä vaille valmiit. Lanka on ihanaa, malli on ihana, neuloja on joskus vähän tyhmä.

Kesken on myös se alkutekijöihinsä purettu SYTYCK-takki. Ja beige Cloud odottaa pääsevänsä takiksi tai puseroksi myös. Eli palelusta voin syyttää pitkälti vain omaa saamattomuuttani.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Mittavirhe

Hei niitä mallitilkkuja voisi harrastaa useamminkin:
Piti siis tehdä lapaset itselleni. Taitaa mennä lahjalaatikkoon odottamaan sopivaa uhria. Sikäli vaan hankalaa, että tuossa käteni alla on piilossa nurjilla silmukoilla tehty H, eikä nyt heti tule mieleen ketään H-alkuista lahjottavaa. Neulemotivaatio on tältä illalla vähän hakusessa, josko sitä vaikka lakkaisi kynnet.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Monta pientä juttua

Kuten ennakoinkin, seminaarissa oli aikaa neuloa. Työmatkaneuleena jo jonkin aikaa ollut kiemurahuivi eteni siihen pisteeseen, että nyt olisi saatava pari syksyä sitten aloitetut sormikkaat valmiiksi, jotta voin neuloa vielä sen kerän lopun huivin jatkoksi. Työkaverin viime viikolla syntyneelle vauvalle tein tossut Nallesta. Tämän ohjeen olen ottanut talteen vuosia sitten, jolloin tein nämä ystävän vauvalle. Ja kuvasta voi nähdä, että langanpäät pitäisi vielä päätellä.
Lanka ilmeisesti tulee langan luo, ja niin siinä sitten taas kävi.
Tai siis eihän tuo mitään lankaa ole, tuossahan on se taannoin kaipailemani musta bolero ja pitkään suunnittelemani valkoiset pitsisukat... Ja tuo kortti pinon päällä on alennus/kanta-asiakaskortti Liann Löngadiin. Ihan kuin minä ramppaisin lahden eteläpuolella jatkuvasti.
Eilen piti aloittaa vielä joku kiva pikkutyö, eli lapaset itselleni. Vireystila ei ehkä tänäänkään riitä kirjoneuleeseen.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Kompastuin

Niin, sitä voisi opetella laskemaan edes vaikka kahteentoista ja erottamaan oikeat ja nurjat silmukat toisistaan, myös englanniksi, ja sitten vasta miettisi kirjoneulekuvioita.

Meni sitten purkuun se hihan alku.

Parantelen mustelmiani pari päivää ja treenaan ihan vaan niitä perusaskelia. Yy-kaa-koo ja silleen.

torstai 21. lokakuuta 2010

Hamonen

Odotellessani SYTYCK-haasteen alkua laitoin puikoille haastetyöksenikin kaavailemani hameen seiskaveikasta. Tänään se oli minulla jo käytössä. Eipä tässä siis ihan kauheasti haastetta tainnut olla.
Haastetyönkin olen aloittanut, ensimmäistä hihaa on syntynyt muutama sentti. Kieltämättä olin jo vaipua epätoivoon ennen silmukoiden luomista: minä en osaa kirjoneuletta, ja otanpa sitten harjoittelutyöksi kokonaisen takin. No, jos sen saan joskus valmiiksi niin, että sitä kehtaa käyttääkin, niin varmaan voin sanoa jo osaavani kirjoneuletta.
Seuraavat pari päivää menee seminaarissa, jossa luultavasti on jonkinverran myös neulomisaikaa. Mukaan lähtee lankoja työkaverin vauvalahjaan, omiin lapasiin ja keskeneräiseen huiviin. Mietityttää, että riittääkö tuo, vai pitääkö mukaan napata vielä jotain muutakin.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Jaaaa.... musiikkia!

Tästä se lähtee.
Florica-hyllyllä ajattelin ensin pääväriksi vihreää, mutta sitä oli tarjolla vain viisi kerää. En uskaltanut ottaa riskiä, joten nappasin koriin kuusi kerää kitinväristä. Vihreä ja violetti olivat itsestäänselviä lisävärejä. Keltaisen kanssa kilpaili vaaleansininen, mutta päätin keltaisen sopivan paremmin takkini sadonkorjuuteemaan. Ruskeaa minulta löytyi kotoa ennestään muutama kerä, joten se on itsestäänselvästi mukana.

Langat odottavat pääsevänsä puikoille mahdollisimman pian, mutta ensin pitää saada ainakin yksi keskeneräinen työ valmiiksi. Tai jos ihan muutaman tahdin verran kokeilisin jo tänään...
Tänäänkin pitää esitellä miehen meille tekemää iltapalaa. Voin suositella ohjetta, maut olivat erinomaisesti kohdallaan.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Korjataanko? Tietenkin!

No niinhän siinä sitten kävi, että välineet hajoavat juurikin kesken kiivaimman treenikauden. Olisiko tämä nyt sitten verrattavissa silmäpakoon trikoissa tai tanssikengän koron katkeamiseen:
Eniten käyttämäni KnitPro-kaapelit, 60- ja 80-senttinen, kokivat saman kohtalon. Kaapeli irtosi holkista. Pikaliimaa ei löytynyt edes miehen työkalupakista, joten hätäpaniikkiratkaisuna tartuin kokeeksi askarteluliimaan.
Ja kas, sehän toimii! Pidemmällä kaapelilla olen huiskinut menemään eilisestä saakka, joten tänään korjasin lyhyemmän samalla tavalla. Olen minä vaan aika näppärä.
Tänään mies teki iltapalaksi ricotta-browniesia. Ihan älyttömän hyvää, ei liian makeaa.
Tänään kävin ostamassa langat Neulo, jos osaat -takkiini. Lopullinen värivalinta ratkesi Anttilan lankahyllyjen puutteiden perusteella, mutta olen ihan tyytyväinen kuitenkin. Esittelen langat huomenna, kun show alkaa.Vähän jo jännittää!

perjantai 15. lokakuuta 2010

Elonkorjuutakki

Kyllä se nyt näyttää siltä, että haastan itseni vaikeimmalla mahdollisella koreografialla, eli elonkorjuukirjoneuletakilla. Sain nimittäin neuletiheyden täsmäämään Floricalla ja kolmosen puikoilla, kirjoneuleosuuteen otan sitten neljänneksen tai puolikkaan isommat puikot. Pitää vain käväistä Anttilassa hakemassa sopivia määriä sopivia värejä.

Pidän Florican neulomistunnusta ja lopputuloksesta. Tein siitä viime talvena Gathered Pulloverin, jota käytin paljon, kunnes sotkin sen syödessäni jugurtilla, nakkasin tarkemmin miettimättä pesukoneeseen ja pöh... No, ei sitä sen jälkeen enää pitää voinut. Malli on kyllä kiva niin neuloa kuin käyttääkin, joten teen varmaan joskus uusiksi. Kuvia en tietenkään tuosta puserosta ikinä tullut ottaneeksi.

Mikä tässä sitten tuntuu vaikealta? No, monikin asia.
  • mallitilkku - tehty kahteen kertaan ja purettu pois. Tiheys täsmää ohjeeseen!
  • kirjoneule - ja sitä on paljon! Langanjuoksujen saaminen siisteiksi ja kiristämättömiksi.
  • steekkaaus - ai että pitäisi ommella koneella ja leikata vai? Entä jos se menee siitä ihan kokonaan pilalle?
  • hihojen ompelu - kappaleiden yhdistäminen siististi on aina yhtä haastavaa.
  • koristelu kirjomalla - edelliset kokemukset tästä taitavat olla ala-asteajoilta.
  • itsekurin löytäminen - väli- ja sivuprojektit saattavat tuntua kiinnostavammilta kuin päätyö, niin on käynyt useasti ennenkin.
Sadonkorjuuteeman kuvitukseksi tänään syysloman kunniaksi tyttären kanssa leivottua omenapiirakkaa.
Kuvan ehdin napata kännykällä, nyt piirakkaa en enää ole.
SYTYCK-kategorioissa tämä takki voisi sopia useampaankin lajiin: Broadwayta tulee kirjoneuleesta, lattareita muotoiluista, bollywoodia steekkauksesta, popping&lockingia hihojen kiinnittämisestä. Tangoon pyrin, kun sain neuletiheyden täsmäämään ohjeeseen just eikä melkein. Streetin puolelle saattaa kuitenkin lipsahtaa ainakin sen verran, että Ravelryssä muutama neuloja moitti kolmen silmukan steekkejä liian kapeiksi, joten taidan lisätä niihin muutaman silmukan. Niin ja minun haasteenihan on siis valssi ja foxtrot, ja mielestäni fair isle -neuleet ovat hyvinkin perinteisiä.

PS. Miksi steekkaukselle ei ole hyvää sanaa suomeksi?

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Mitä mä tekisin?

Kuvia ei tällä kertaa tule, koska perheen nuoret videotaiteilijat ovat kuluttaneet kameran akun, eikä täällä kukaan ole mitään kuvattavaa saanut aikaiseksikaan. Kompensoin kuvien puutetta maanisella linkkaamisella.

SYTYCK-haasteen Hollywood-viikot alkavat olla loppusuoralla. Sunnuntai-iltana saisi puikoille laittaa kisatyön. Se tietysti edellyttäisi sitä, että siihen mennessä olisi saanut päätettyä, mikä se lopullinen työ on. Tuskailinkin jo alkuviikosta, että minulle se suurin haaste taitaisi olla minkä tahansa työn valmiiksi saattaminen, keskeneräisiä töitä kun löytyy laatikoista ihan luvattoman paljon. No, tällaista haastetta ei tällä kertaa ollut tarjolla, joten olen penkonut lanka-arkkua ja kirjahyllyä vimmaisesti.

Kalevalaneuleet-kirjan Elämänpuu-takki oli ykkössuosikkini pitkään, mutta en saanut neuletiheyttä täsmäämään valitsemallani langalla. Mallitilkusta voi siis olla jotain hyötyäkin - normaalisti olisin luonut saman tien takakappaleellisen silmukoita ja todennut leveyden aivan liian suureksi neulottuani ensimmäisen kerän.

Seeuraavaksi selasin kirjahyllystäni niitä ohjeita, joita olen ajatellut jossain vaiheessa joka tapauksessa toteuttavani. Perinteiset neuleet tarkoittavat eri puolilla maailmaa erilaisia asioita, joten vaihtoehtonikin ovat laidasta laitaan. Kaikki ohjelinkit vievät Ravelryyn.
  1. Viron pitsiä, perinteisesti huivissa. Tämän mallin aloitin pari vuotta sitten, mutta tein siinä jonkun virheen jo ensimmäisessä kaaviossa, ja nakkasin tekeleen nurkkaan. Jos tähän päädyn, vaihdan myös langan - vihreää vironvillaa tai ruskeaa ohutta Pirkka-lankaa olisi tarjolla.
  2. Gansey-neuletta, eli palmikoita, paidan sijaan tällä kertaa hameessa. Tähän saatoin ostaa vaaleanruskeaa seiskaveikkaa viime viikonloppuna...
  3. Bohus-kirjoneuletta pääsisin opettelemaan sukissa. Kirjoneuleet eivät tosiaan ole vahva lajini, tarvitsisin uudet polvisukat, ja sopivia sukkalankoja ruskeissa sävyissä löytyisi ihan varmasti.
  4. Aran-neuleet ovat ihanan kuohkeita ja muhkeita, ja minusta keeppi pysyy vaikkapa töissä paremmin harteilla kuin huivi, joten käyttöä olisi varmasti tällekin. Langaksi ajattelin beigeä Luxus Cloudia.
  5. Kauniita pitsejä tehdään myös Shetlannissa. Perinteisten huivien kuviot taipuvat myös liiviksi, johon olen varannut vihreänsävyisiä Dropsin Alpacoita.
  6. Perinteisiä ovat myös neulotut pöytäliinat, ja koska sellaiselle ei meillä ole käyttöä, voi pikkuliinat käyttää laukunkappaleiksi. Haastetta tässä toisi kappaleiden yhdistely ja vuorittaminen, ja langaksi valitsin ohjeen lankaa ohuemman Tennesseen - uskon laukulle olevan enemmän käyttöä vähän pienemmässä koossa.
Valinnanvaraa ainakin on. Jokaisessa näissä on omat haasteensa, joista osa tuntuu etukäteen isommilta kuin toiset. Kaikista näistä todennäköisesti selviytyisin voittajana - siis oman itseni voittajana, ja vielä ihan hyväntuulisenakin, mikä on kotijoukkojen mielestä oletettavasti plussaa.

Oikeastaan houkuttelisi myös fair isle -neuletakki. Siinä olisi totisesti haastetta jo valmiiksi saamisenkin suhteen. Siihen minulla ei olisi lankojakaan valmiina, mutta ehkä voisin tinkiä tästä itseasettamastani lisäsäännöstä... Tämän kanssa kuitenkin epäilyttää, että meneekö sitten koko loppuvuosi tuhdatessa tämän kanssa, jolloin riskinä on kyllästyminen ja turhautuminen, kun yleensä tosiaan teen useampaa työtä yhtä aikaa.

Kommenttiloota on avoinna kannustushuudoille, ehdotuksille ja tyrmäyksillekin, koska itse en tunnu pääseväni pähkäilyssäni tästä eteenpäin ollenkaan. Tavoitteena on kuitenkin päästä vähintään yhtä hienoon suoritukseen kuin tämä quicksteppaava pari:
Flash toistinta ei löytynyt.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Lukuläksyn kuulustelua

Lapseni luokalla on tehtävänä lukea ääneen 15 minuuttia kerrallaan, ja kun lukukertoja on koko luokalla riittävästi, pidetään juhlat. Tänään kuuntelin kertomusta Kaappikellon kummituksista ja pujottelin samalla tämän korun.
Kun kerran pääsin vauhtiin, tein myös simppelin sormuksen.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Väriä elämään

Maanantaiaamu tuntui synkältä ja mustalta vaatevalintoja myöten, joten pari väripilkkua oli pakko lisätä.
Little Silk Shrug
Harteille keväällä valmistunut vaatekappale. Hihatin tämä ei mielestäni ole, kun hihat ovat olemattoman lyhyet. Boleroksikin tämä on kai liian pieni. Ohjeen nimi on "shrug", mikähän se olisi suomeksi. Ohjeen alkuperäisen silkkilangan sijaan tein tämän lahjaksi saamastani Casbahista.


Viikonloppuna viimeistelemäni kämmekkäät ovat samaa lankaa.
Raivasin kirjahyllyyni lisää tilaa. Kuusi ja puoli kiloa vanhoja Novita-lehtiä ja muita käsityölehdyköitä lähtee hyötykäyttöön lasten kouluun. Ohjeita jäi silti hyllyyn toteutettavaksi enemmän kuin elinaikanani millään ehdin.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tukkeumia

Heräsin eilen aamulla siihen, että nenä oli täysin tukossa. Tukkoisuus ei ole helpottanut vieläkään, päinvastoin se on levinnyt koko päähän. Tähän tunnelmaan on sopinut neuletukkeumien aukominen. Keskeneräisiä töitä on kertynyt luvattoman monia. Useimmat niistä ovat kesken, koska olen päässyt johonkin tylsään työvaiheeseen, kuten saumojen ompeluun. Jotkut työt ovat tyssähtäneet siihen, että niissä on virhe, jota en jaksa etsiä ja korjata. Ja on niitäkin, joita on ollut tosi kiva aloittaa, mutta ovat sittemmin alkaneet puuduttaa.
Tänä viikonloppuna sain edistettyä boleroa kälylleni, jossa tukkeena oli saumojen ompelu ja silmukoiden poimiminen kaulusta varten. Nyt kaulus on valmis, ja työ stoppasi hihasaumoihin ja hihojen kiinnitykseen. Mutta loppusuora häämöttää!
Ihan valmiiksi asti sain nämä kämmekkäät itselleni, joista puuttui peukalot ja langanpäiden päättely. Pienestä se joskus on siis kiinni.
Palkinnoksi ahkeruudestani otan toisenkin palan miehen leipomaa suklaakakkua. Ja yritän ehkä vielä pähkäillä, mistä kummasta näihin sormikkaisiin on tullut ylimääräisiä silmukoita.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Kavereiden käsiin

Kesällä nappasin naamakirjassa kiinni haasteesta, jossa sain kaveriltani jotain itsetehtyä ja lupasin puolestani tehdä vuoden loppuun mennessä jotain viidelle kommenttia jättäneelle.
Näiden kämmekkäiden myötä saan tämän haasteen kuitattua. Maanantaina laitan ne postiin.

torstai 7. lokakuuta 2010

Kassit ja pussit

Koska en saa neuletiheyttä täsmäämään suunnitelmiini sytyck-haasteessa, neuleaika on mennyt lähinnä kirjojen ja netin selaamiseen. Palataan siis viime keväänä ja kesänä valmistuneiden juttujen esittelyyn.
Viime jouluna annoin lahjoiksi huovutettuja tossuja. Niistä jäi yli muutama nyssäkkä Anttilassa myytyä Novitan Biancaa. Neuloin ja huovutin jämälangoista itselleni pienen kassin, joka majailee nykyään töissä. Siihen on kätevä pakata palaveriin lähtiessä kalenteri, puhelin, muistikirja ja kynä. Napin löysin äidin nappirasiasta, jonka parissa sain kulutettua tuntikaupalla aikaa jo lapsena.
Clapotiksesta ylijääneistä Noronpätkistä syntyi pussukka puhelimelle taskuttomien päivien varalta. Läpästä tuli disainia vahingossa, kun kiristin lankoja värinvaihtoreunassa vähän liikaa. Nappi tähänkin löytyi äidin jemmasa.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Raitalapaset

Eilinen kiukku suli juuri niillä lääkkeillä, joiden uskoinkin siihen tepsivän. Tein jo mallitilkkuakin Kalevalaneuleet-kirjan Elämänpuu-takkiin, mutta purin sen pois, koska tiheys oli ihan poskellaan. Tänään testaan pienempiä puikkoja.

Tosin löysin ohjeen myös pitsihuiviin, johon minulla olisi sopivaa lankaa. Ja ihan ehdottomasti tarvitsisin fair isle -myssyn ja -lapaset. Että ei tämä nyt kuitenkaan ole vielä ihan loppuun saakka päätetty...
Näistä piti tulla kaverille kämmekkäät, mutta tulikin siskolle lapaset, oikeastaan vastauksena Ellin taannoin jättämään kommenttiin. Olen tehnyt lapsille lapasia tekemällä peukalokiilan suoraan sivulle, kakkospuikon loppuun ja kolmospuikon alkuun. Näin niissä ei ole väliä sillä, kumpaan käteen ne laittaa. Lapsille kannattaa tehdä kolme tai neljä samanlaista lapasta, koska niitä hukkuu kuitenkin pihalle/bussiin/eteiseen/toiseen ulottuvuuteen. Siskolle en tee hukkausvaraa, mutta kumpaan käteen tahansa laitettavat lapaset sopivat hänen luonteelleen paremmin kuin hyvin.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Kiukuttelua

Ihan tyhmää, kun
  • aamulla töihin lähtiessä on kylmä
  • iltapäivällä töistä palatessa on hiki
  • kummallakin lapsella tuntuu olevan taas kehityksessä joku "kausi", joka saa ne käyttäytymään kuin... en sano edes mitkä
  • työtyöt ja kotityöt vie kaiken ajan eikä ehdi neuloa, askarrella, ulkoilla, lukea tai olla lasten kanssa
  • mulla on ihan tyhmä sytyck-haaste: perinteisiin mahtuu ihan liikaa vaihtoehtoja! Olisi paljon selkeämpää, jos pitäisi tehdä selkeästi sukkia tai kirjoneuletta tai palmikoita tai pitsiä. (Ja jos olisin saanut tuollaisen haasteen, niin tällaisena kiukkupäivänä sanoisin, että on ihan tyhmää tehdä just tätä mitä on käsketty ja haluaisin tehdä jotain ihan muuta...)
  • telkkaristakaan ei tule mitään kivaa nyt kun tahtoisin nollata päätä
Tähän on onneksi lääke. Mukillinen teetä, stroopwafel ja Gilmoren tytöt. Ja kasa neulekirjoja, joista pitäisi löytyä sytyck-projekti.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Akut ladattuna

Viikonloppuna matkan varrelle sattui Sinelli, josta tarttui mukaan kaikkea kivaa.
Kuvassa näkyy lauantai-iltana tarpeeseen pikaisesti "tekemäni" koru, eli sinellistä ostettu lasiriipus, jonka solmin nauhaan. Ja kas, sain asuni oli täydennetty.
Tänä iltana sain aikaan vähän enemmän askartelua vaatineen rannekorun. Valitettavasti tästä tuli itselleni hieman liian väljä, joten taitaa mennä odottamaan vähän isompikätistä lahjottavaa.

Huomasin viikonloppuna myös vakavan puutteen vaatekaapissani: tarvitsen ehdottomasti mustan, 3/4-hihaisen boleron/pikkujakun. Sopivaa mallia ja lankaa pitää vielä miettiä.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Askelkuvioiden testailua

Neuleperinteeseen tutustuessani olen miettinyt myös oman sukuni perinteitä. Suvussani on monenlaista näprääjää, mutta yhteistä useimmille on "otetaan, mitä on"-periaate, eli omien varastojen hyötykäyttö ja tuunaaminen. Kyllä, meillä on myös taipumista hamstraamiseen, toinen kantava periaate on "aika tavaran kaupitsee". Mielessäni on pyörinyt myös Naulakeitto-satu, jossa tyhjiksi luulluista varastoista löytyykin vaikka mitä.
Äitini lapsuudenkodista minulle päätyneet sukat. Tekijä on mummoni, joku tädeistäni tai äitini. Haluan uskoa, että mummoni. Muutaman numeron liian isot minulle, mutta sitäkin lämpimämmät.
Näiden ajatusten pohjalta olen ajatellut toteuttaa SYTYCK-haasteeni ilman uusia hankintoja. Käytän jäljellä olevat kaksi Hollywood-viikkoa lanka-arkkuni ja kirjahyllyni tutkimiseen. Askelkuviot saattavat perustua seuraaviin lankoihin:
Ylärivin Luxus Cloud johdattaa ajatukset kansantanssimaisiin palmikoihin, sen vieressä olevat Alpacat taas taipuisivat parhaiten balettiin, kenties Shetlannin pitseihin. Alarivin Rancot hyräilevät quickstepiä ja Merino Cablet tähyilevät Broadwayn suuntaan - ehkäpä fair isleä näistä jommasta kummasta? Kaikkia muita kuvassa olevia lankoja minulla on useampia keriä, mutta Rancoja tasan nuo vyyhdit.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Halolla päähän

15 millin puikoilla neulominen oli aika hassunhauskaa puuhaa. Vaikka oikea ranteeni oli sitä mieltä, että mitään isoa työtä niillä ei pitäisi tehdä, niin mielessäni alkoi pyöriä ajatus trikookuteesta tai jostain vastaavasta tosi paksusta langasta neulotusta matosta. Käsityömessuilla sellainen taisi olla Titityyn osastolla, pitsiliina jättimittakaavassa.

Tällä kertaa haloilla syntyi kuitenkin pääasia. Vähän iso, tuonne mahtuisi noin puolitoista päätä. Muuten oikein kiva, joten testaan pesukoneen kutistavaa vaikutusta, vaikka lanka (Hjertagarnin New York) onkin vain 80 % villaa.

Ohje on kirjasta Myssystä sukkiin, jossa on ensivilkaisulla paljon kivoja ohjeita, mutta tarkemmin tutkiessa ohjeissa on paljon virheitä ja puutteita. Tämän Korvalappumyssyn ohjeesta puuttui takasauman ompelu ja langanpäiden päättely, mikä sinänsä on pikkujuttu. Kun kuitenkin ainakin neljässä mallissa ohjeistetaan "jatka ruutupiirroksen mukaan", yhdestä mallista puuttuu kuva ja isompia ja pienempiä kirjoitus/editointivirheitä on useita, niin kovin helposti ei kirjaan tule tartuttua. Perussukan ja -lapasen ohjeet siinä kyllä on selkeästi, joten ei se ihan kokonaan huonokaan kirja ole.