tiistai 16. elokuuta 2011

Syksyn ensimmäinen villatakki

Aamuisin tuntuu jo ihan siltä, että syksy saapuu väistämättä. Sain vihdoinkin viimeisteltyä keltaisen alpakkatakkini. Helma ja hihat olisivat ehkä voineet olla sentin, pari pidemmät, mutta käyvät tällaisinakin oikein hyvin. Eivätpähän ole liian pitkät, jos neule venähtää käytössä.
Tykkään tosi paljon tuosta kaarrokkeen palmikkokuviosta. Lasten valokuvaustaidoissa on kehittämisen varaa, mutta kyllä tästä tuon palmikon ihanuuden näkee.
Tykkään tosi paljon myös Tallinnasta ostamistani katajanapeista. Helmasyntini on ommella napit liian tiukalle, joten ne eivät asetu ihan niin nätisti kuin toivoisin, mutta visuaaliset puutteet unohtuvat, kun nuuhkaisen nappeja!

maanantai 15. elokuuta 2011

Pyöreä ruusutyyny

Pitkästä aikaa pääsen esittelemään valmiin käsityön. Tyttären tyynyn virkkasin kai jo pari kesää sitten. Siitä saakka se on odottanut, että saisin leikattua ja ommeltua kaksi fleece-pyörylää tyynyn rungoksi. Eilen talo oli hetken tyhjä, kun tytär oli ystävänsä synttäreillä ja miesväki jäähallilla. Sain siis rauhassa levitellä kankaat ja pähkäillä koneen asetuksia. Jottei tyyny jäisi taas kesken, ompelin virkkuunkin kiinni heti. Ehkä nämä ommellukseni eivät kestä lähempää tarkastelua, mutta vaaleanpunaisen kimmellyksen ja violetin yhdistelmä sai huomenna tokaluokan aloittavan tyttären hyväksynnän.

Lapsilla on viimeinen kesälomapäivä, ja minäkin olen vapaalla. Useamminkin voisin nauttia näistä ylimääräisistä pidenentyistä aamuteehetkistä neuleen kera...

torstai 11. elokuuta 2011

Kukkivat hyötykasvit tai hyödylliset kukat

Kameran muistikortilta löytyi vielä kesäisiä kuvia puolivahingossa syntyneestä kukkapenkistäni. Ensisijaisesti halusin ja haluan edelleen hyötypuutarhan, mutta jotain silmäniloakin pitää toki olla. Kaikilla kukkapenkkiini kylvämilläni kukilla on ainakin teoriassa myös hyötytarkoitus, vaikka pääasiassa saavatkin toimia ötökänhoukuttimina.
Kirjavan kukkapenkkini "keltaisessa päässä" kukkivat kehäkukat ja niiden takana auringonkukat. Näille main nakkasin myös morsingon siemeniä. Luulen, että lehtiruusukkeita on muodostunut, joten ensi vuonna jännitetään kukkien nousemista. Hyötykäyttöön pitäisi käyttää nimenomaan näitä ensimmäisen vuoden lehtiä - niillä saisi värjättyä sinistä lankaa.
Keltaisten kukkien viereen nakkasin siemenpussin, jossa luki "syötävät kukat". Pussin kuvassa oli keltaisia, kellertäviä ja vaaleita kukkia, mutta sieltä nousi lähinnä sinistä kurkkuyrttiä ja oranssinpunaista krassia. Värisuunnitelmani ei siis toteutunut, mutta tykkään näistäkinm värestä. Kurkkuyrttiä on vaan ehkä vähän liikaakin pieneen kukkapenkkiini.
Kurkkuyrtin vieressä reviiriään laajentaa agressiivisesti huumaavalle tuoksuva, hennon vaaleanpunertava suopayrtti. Sain taimen pari vuotta sitten kälyltäni. Ensimmäisessä paikassaan taimi näivettyi, ja siirsin sen viime kesänä tähän penkkiin. Nyt se voi vähän turhankin hyvin. Varsinkin sateella suopayrtin pitkät kukkavarret lakoavat kaiken muun päälle. Ensi kesäksi siirtänen tämän pensasaidan juurelle, jossa se saakin sitten levitä houkuttelemaan kimalaisia ja perhosia puutarhaani. Olin jo parin kukkimattoman kesän aikan ehtinyt unohtaa kasvin nimen, ja kun sen kukkiessa lopulta tunnistin sen, ilahduin kovin, kun se sopii täydellisesti tähän "hyötykukkapenkkiini". Suopyrtin juurta voisi käyttää lipeän ohessa saippuan valmistuksessa.
Penkin toinen pää on varattu valkoisille, sinisille, vaaleanpunaisille ja violeteille kukille: tänä vuonna vasta lehtiruusukkeita kasvattaneelle rohtosormustinkukalle, kamomillasauniolle ja laventelille. Vasta siementen kylvämisen jälkeen tulin muuten ajatelleeksi, että ei tainnut olla ihan fiksu veto heitellä samaan penkkiin kaikenlaisia syötäviä kukkia ja myrkyllistä sormustinkukkaa... Enpä taida ensi kesänä lähettää miestä ja lapsia hakemaan koristuksia salaattiin tai kakkuun. Eli tuon kukan hyötytarkoitus on ihan teoreettinen. ;-)
Hyödyksi olen käyttänyt kehäkukkia ja kurkkuyrtin kukkia koristeena salaateissa ja krassin lehtiä tuomaan terävyyttä muuten mietoihin salaattisekoituksiin. Kamomillasauniota suunnittelin kuivaavani teetarpeiksi, mutta se saikin tänä kesänä toimia pihan kirvamagneettina, eikä ötökkäisten kasvien kerääminen houkutellut. Laventelista olen kerännyt muutaman oksan nipuksi sängynpäätyyn ja ainakin kuvittelen nukkuvani vähän paremmin.

Tänä iltana aion sytyttää pari kynttilää, keittää mukillisen kaakaota ja ommella napit keltaiseen alpakkatakkiin. Aamuisin töihin lähtiessä on jo aika viileää, vaikka kotimatkalla saattaa tulla ihan hiki.

tiistai 9. elokuuta 2011

Kevyt kesälounas

Kuumina kesäpäivinä kaipasimme kevyitä lounaita, ja sellaisena toimivat hyvin erilaiset piirakat raikkaan salaatin kera.
Feta-pinaattipiirakan pinaatit ovat oman maan satoa, tomaatit kaupasta. Tästä ei jäänyt murentakaan jäljelle, kun lapset saatiin houkuteltua ruokapöytään.
Yhtä nopeasti katosi myös kinkkupiirakka, jonkä täytteeseen tuli paprikoita, sipulia ja cheddaria. Suolaisen piirakan pohjan ohjeen lunttaan peruskouluaikaisesta kotitalouskirjasta, täytteitä laitan fiilispohjalta.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Sadonkorjuuta

Yhtenä kesäisenä aamuna yritin ehtiä ottamaan kuvan kesäkurpitsankukan ruuhkasta, mutta kimalaisista kaksi kiirehti eteenpäin ennen kuin sain kameran valmiiksi.
Kesäkurpitsoita on tullut ihan kiitettävästi. Jostain sysytä niitä kasvaa isoksi aina kolme tai neljä yhtä aikaa. Onneksi niistä saa kaikkea kivaa, kuten suklaakakkua. Ja pakastimeen olen laittanut niitä raasteena, saavat sitten syksyn ja talven aikana mehevöittää vaikkapa jauhelihakastikkeita.
Viime syksynä tuikkasin lavaan ihan kokeilumielessä yhden tavallisen kaupasta ostetun valkosipulin kynnet. Sadoksi sain kolme yksikyntistä ja kahdeksan 5-7-kyntistä valkosipulia. Ihan koko talveksi tämä saalis ei taida riittää, mutta loistosato kuitenkin. Tänä syksynä laitan kaksi valkosipulia multiin!
 
Ostin kesän alussa kaksi punaista ja kaksi mustaa viinimarjapensasta. Ensimmäisen kesän sato jäi vähän niukaksi. Raakileita oli yksi terttu, kypsäksi asti ehti tämä yksi. Joka sekin meni jonkun elukan suuhun. Ehdokkaita riitää, pihapiirissä kun on mm. mustarastaita, metsäkyyhkyjä, fasaaneja, käpytikka ja monenlaisia pikkutirppoja, joita en osaa nimetä.
Viime kesänä näimme kotipihassa myös vaskitsan, tänä vuonna terassin alle livahti sisilisko. Keväällä töihin lähtiessäni tapasin monena aamuna jäniksiä ja kolmen kauriin poppoon. Ollaan välillä naureskeltu, että tässähän voisi saada lähiruualle ihan uusia ulottuvuuksia... Läheisessä joessakin on kuulemma särkien lisäksi haukia ja taimeniakin.

tiistai 2. elokuuta 2011

Heinäkuu oli lankakuu

Annoin siis itselleni luvan shopata lankaa heinäkuussa. En yllätyksekseni riehaantunut kovin pahasti, oikeastaan ostokseni olivat hyvinkin harkittuja ja järkeviä - tässä kuvassa jopa maltillisia ja kohtuullisia, ellei peräti niukkoja.

Heinäkuun alkupuolella tein iltapäiväretken Lankamaailma Nordiaan. Minulla oli oikein ostoslista. Ostinkin Jannea lasten villatakkeihin: poika toivoi "Suomensinistä" ja tyttö vaaleanpunaista. Erään pienen tytön lahjaneuleisiin ostin vadelmanpunaisen kirjavaa Baby Ullia. Ruskeaa Vilmaa ostin paidallisen itselleni, tosin kotona huomasin, että tiheys ei taida sopia suunnittelemaani malliin, mutta onhan noita muitakin malleja... Mustasta Vilmasta tulee sukat, samoin kaupanpäälisiksi saamastani Raggegarnista.

Kuun lopulla piipahdin Soukan Menitassa. Kiersin liikkeen kolmeen kertaan ja silittelin ihanuuksia. Sisäinen pihini kuitenkin kielsi ostamasta puserollista Rowania tai Malabrigoa - en siis saanut tätä ajatusta edes keskusteluun maksajan roolia näytelleen mieheni kanssa. Mukaan tarttui vain ruskeaa, ohutta sukkalankaa. Paidallinen ruskeaa, ohutta sukkalankaa.

On taas mistä neuloa, kun ei siitä tähänkään saakka ole pulaa ollut. Silti varovaisesti esitetyt joululahjasukkatoiveet aiheuttavat ostopaineita - toivottuja Nalle- ja Seiskaveikkavahvuuksia ei varastossa ainakaan sopivissa väreissä liiemmälti muistaakseni ole... Ehkäpä teen kuitenkin tarkistuskierroksen lanka-arkullani ennen Prisman lankahyllyille säntäämistä.