Yksi kesäkurpitsa

Joskus, tai oikeastaan aika usein resepteihin kirjoitetaan "yksi kesäkurpitsa", "kaksi sipulia" tai "kolme banaania". Hyvin kirjoitetuissa resepteissä saattaa olla maininta "neljä keskikokoista omenaa", joka on jo edistystä.

Luulen, että tästä kesäkurpitsasta riittää useampaankin ateriaan.

Mies kuvaa myssyä

"Ottaisitko kuvan tästä myssystä?"

"Niin siis halusin sellaisen kuvan, jossa näkyisi nimenomaan tämä myssy."

"Saisiko vielä sellaisen kuvan, jossa näkyisi koko myssy?"

Stella on kiva myssynmalli, Handun langan värit ja tuntu ovat kauniit. En vain ole yhtään varma, onko tämä myssy niin malliltaan kuin väreiltäänkään yhteensopiva minun pääni kanssa. En kyllä ehkä raaski luopuakaan tästä. Jos vaikka leikin teiniä ja pidän tätä päässä sisätiloissa, kotona niin ettei kukaan näe?

Niin, tuota mekkoakin yritettiin kuvata. Palataan siihen sitten joskus toiste.

Värivirhe

Samoista Nalle-vahvuisista jämälangoista syntyi kirjoneulesukat myös toiselle lapselle. Molempien suussa on oikeasti oranssin ja punaisen välissä ruskea raita, en kuvatessa huomannut toisen olevan kurtussa.

"Hienot. Mutta olis vielä hienommat, jos olis vaaleanpunaiset."

Tuli vähän kasvunvaraa, ehkä nämä sopivat lapsen värimaailmaan siinä vaiheessa, kun istuvat jalkaankin oikein...

Hoo-Pee-Koo

Nalle-vahvuisten sukkalankojen jämistä löytyi juuri sopivasti "oikeita värejä" pojan uusiin villasukkiin, jotka valmistuivat juuri sopivasti jääkiekon SM-liigan aloitusviikolle.

 

Ensimmäiset omalle lapselle tehdyt sukat, jotka istuvat täydellisesti omaan jalkaani. Ensi vuonna täytyy tehdä lapselle jo isompia kuin itselleni. Huokaus.

Luonnonvärejä

Osallistuin tyttären kanssa työväenopiston perhekurssille, jossa värjättiin silkkihuiveja luonnonväreillä. Jokainen aikuinen-lapsi-pari sai kaksi huivia. Annoin tyttären päättää huivien värit ja muutenkin hän sai olla päätaiteilija, minä lähinnä assisteerasin.

Pitkän huivin värjäsimme kokenillilla. Ensimmäisessä liemessä puretusaineena oli pelkkä aluna, jolloin koko huivi värjäytyi violetiksi. Sitten huivin päät laitettiin toiseen liemeen, jossa kokenillin ja alunan lisäksi oli viinikiveä. Tämän pieni ero sai huivin päät muuttumaan vaaleanpunaisiksi.

Kaunis kiilto valmiiseen huiviin saatiin silittämällä se kosteana. Itsehän en kovin usein silitysrautaan tartu, joten ihan hyvä, että tytär pääsi harjoittelemaan tätäkin tärkeää taitoa kurssin puitteissa

Neliöhuiviin sidoimme matonkuteella muutaman raidan ja värjäsmme sen krapilla. Puretusaineina oli alunaa ja viinikiveä.

Taas kerran pitää sanoa, että työväenopiston perhekurssit ovat tosi hieno mahdollisuus päästä kokeilemaan sellaisiakin kädentaitoja, joihin kotona ei välttämättä ole tiloja tai välineitä, tai jotka ovat uusia myös aikuiselle. Pieni värjäyskärpäsen purema meille taisi tulla, joten ehkä täytyy joskus järjestää tilat ja välineet myös kotiin...