Reenikello

Olen etsinyt jo jonkin aikaa pojan huoneeseen sopivaa seinäkelloa. Kaikki löytämäni kellot ovat olleet jotenkin vääränlaisia: liian lapsekkaita, liian tylsiä, liian kalliita tai liian epäselviä ajanseuraamiseen.

Lopulta totesin, että kun ei kerran valmiina löydy, niin tehdään itse. Pohjana on Ikean Rusch-seinäkello. Avasin kellon, liimasin keskelle tulostamani kuvan ja pistin kellon takaisin kasaan. Parin euron kustannuksilla sain ison halauksen, kun annoin kellon tänään synttärilahjaksi.

Pukin pajalta

Tänä jouluna annoin itse tehtyjä joululahjoja vain äidilleni ja täditettävälleni.

Äiti sai Kupla-lapaset. Langat hän valitsi itse Syys-Matin markkinoilta, ne olivat jonkun itsevärjäämää 100 % villaa. Vyötteet hukkuivat neulomisprosessin aikana, joten tarkempia tietoja ei nyt ole. Jompikumpi väri oli melko varmasti aroniaa.

Kissaperheen pikkuihmiselle tein kissantassutossut. Koko oli suuri sopiva. Langat on hankittu Viron ja Latvian reissuilla ja huopuivat vähän eri tahtiin, mutta ihan hyvät näistä tuli.

Pakko vielä vilauttaa yhtä joululahjaa: tytär huovutti pienelle serkulleen pehmoauton. Minä autoin sen verran, että leikkasin rungon vaahtomuovipatjasta ja yhden illan leffankatseluajan tikutin villoja vähän tiiviimmäksi. Muuten suunnittelu ja toteutus on täysin neljäsluokkalaisen käsialaa. Takana on punaiset valot ja rekisterikilpi, johon tytön pyynnöstä neulasin serkun nimikirjaimet ja syntymävuoden. On mulla taitava tytär! Hän antoi lahjoiksi myös kuvataidekoulussa tekemiään savitöitä sekä taannoisella kurssilla valamiaan kynttilöitä.

Piparitornin prinsessa

Minä ja piparitalon rakentaminen emme sovi yhteen. Niinpä olin enemmän kuin iloinen, kun äitini antoi tyttärelle synttärilahjaksi piparitalokurssin.

Jo ennen kurssia tyttö ja mummo pohdiskelevat mahdollisuuksia piparitalon toteuttamiseen. Malliksi valikoitui Tähkäpää-sadun torni, joka syntyi helposti muumitalon muoteilla.

Yhden illan kurssilla ei ihan koko tornin koristelu tullut valmiiksi, joten viimeiset silaukset syntyivät tänään kotona.

Sukaasilmäinen prinssi on jo saanut vapautettua prinsessan tornin vankeudesta.

Koska tuon saa syödä?

Käytiin Elma-messuilla

En ole aikoihin käynyt käsityömessuilla. En oikeastaan akuutisti tarvitse sen paremmin uusia ideoita kuin välineitä tai tarvikkeitakaan, joten epävakaan taloustilanteen vallitessa olen pitänyt parempana jäädä kotiin. Nyt kuitenkin voitin Sinellin facebook-arvonnasta liput Elma-messuille. Poika oli menossa messuille koulun kanssa, joten lupasin sitten tytölle messuretken viikonlopuksi. No, pojalta jäi messut väliin sairastumisen takia, mutta me kävimme kuitenkin ihmettelemässä messutarjontaa lauantaina.

Ensin tsekkasimme kädentaitopuolen. Ostimme vähän joulukorttitarpeita. Tyttö innostui DIY Showroomin osastolla tekemään itselleen pienen pussukan.

Äiti ihasteli sillä välin samalla osastolla olleita lamppuja. Suunnittelija kertoi ajatuksena olleen usein vain pakkaukseen käytetyn "epämateriaali" aaltopahvin käyttäminen jollain uudella, kestävällä tavalla. Minusta tässä on onnistuttu kerrassaan mainiosti, ja yritänkin keksiä, mihin kotonamme tällainen lamppu sopisi.

Sitten olikin aika siirtyä elukkamaailmaan. Erityisesti olimme menossa katsomaan kaneja, koska pupukuume vaivaa meitä molempia, mutta näköjään en sitten ottanut yhtään kuvaa pitkäkorvista. Joten loppuun vielä muutama kuva käsityöeläimistä eli alpakoista, laamoista ja lampaista.

 

 

Mitä opin itsestäni perhekursseilla

Vietin viime viikonloppuna yhden päivän tyttären kanssa työväenopiston kynttiläpajassa.

Ensin teimme kastettuja kynttilöitä. Käytössä oli neljä isoa kurkkupurkkia, joissa oli valkoista, keltaista, punaista ja sinistä kynttilämassaa. Huomasin, että tällaiset "askarrellaan-paskarrellaan omien ja vieraiden lasten kanssa" -sessiot ovat jossain määrin anaalille luonteelleni hankalia. En ihan pystynyt hillitsemään itseäni, vaan jouduin pyytämään ääneen, että josko siihen valkoiseen ei dippailtaisi niitä kynttilöitä samalla kertaa kuin värilliseen, vaan annettaisiin värillisten kerrosten kovettua ensin. Toki tämä vaikutti syntyviin värisekoituksiin ja efekteihin, mutta kun useampikin oli tekemässä esim. itsenäisyyspäivän kynttilöitä, niin ne keltaiset ja punaiset ylläriraidat eivät ilahduttaneet.

Kun tynnyreistä alkoi massat hiipua, vaihdettiin tekniikkaa ja alettiin valaa kynttilöitä erilaisiin muotteihin. Minulla oli mukana kaapin perukoille unohtuineita kertakäyttöisiä viinilaseja, silikonisia muffinivuokia, vanukaspurkkeja ja parittomia juomalaseja.

Olisimme ehkä saaneet määrällisesti enemmän aikaan erilaisella työnjaolla, mutta tahdoin antaa tyttärelleni vastuuta niin suunnittelusta kuin toteutuksestakin. Ja tälläkin menolla saimme ihan kivan määrän kynttilöitä valmiiksi. Osan polttelemme itse, mutta osan tyttö ilmoitti antavansa joululahjoiksi kavereilleen ja perheenjäsenille. Siltä varalta jätänkin osan kynttilöistä nyt kuvaamatta, jääpähän iskälle edes joku yllätysmomentti. ;-)

Kynttilöiden tekeminen oli meistä molemmista kivaa, mutta aika sottaista touhua. Kastamiseen meillä ei ole kotona sopivia tiloja ja välineitä, mutta valamista saatamme vielä joskus kokeilla kotonakin. Tai sitten olemme vain kärppänä ilmoittautumassa ensi vuoden pajoihin syksyn tullen!

Nämä perhekurssit ovat kyllä olleet kautta linjan tosi hauskoja kokemuksia. Tytär sai syntymäpäivälahjaksi mummoltaankin pari kurssia - helmikorukurssilla he olivat jo syksyllä ja ensi viikolla edessä on piparitalokurssi. Minun hermorakenteeni ei ole yhteensopiva piparitalojen kanssa, joten on kivaa, että tämä touhu voi näin hypätä yhden sukupolven yli.

Olen itsekin käynyt kädentaitokurssien lisäksi lasten kanssa ruoanlaittokursseilla. Oli hauskaa huomata, miten lapset pääsevät yli ennakkoluuloistaan, kun ovat itse kokkaamassa vaikka etukäteen epäilyttäviä juustotäytteisiä riisipalleroita. Toisaalta myös aikuiselle avautuu uusia ovia perhekurssien kautta: viime keväänä molemmat lapset halusivat piirustuskurssille. Piirtäminen on aina ollut minulle kauhistus - en saa tikku-ukoistakaan näköisiä. Perhekurssilla pystyin kuitenkin karistamaan vanhat asenteeni ja uskomukseni osaamattomuudestani ja piirsin parhaani mukaan. Uskon, että lapsillekin teki hyvää nähdä, kun äiti painiskelee osaamattomuutensa kanssa.

Hyvää marraskuuta!

Iloa ja valoa pimeyteen!

Ekaa kertaa ikinä kaiversin.

Kokousneule valitaan järjestävän tahon graafisen linjan mukaan

Kävin viikonloppuna reissussa. Menomatkalla junassa karkotin arkiset ajatukset keskittymällä äänikirjan kuunteluun ja kirjoneuleeseen. Tällä yhdistelmällä ei tilaa omille ajatuksille enää ole, mikä on välillä hyvin terveellistä.

Jatkoin neuletta seuraavana päivänä Crohn ja Colitis ry:n syyspäivillä lääkäriluennon ajan. Neulomukseni noudatti ihan sattumalta (tai sitten ei...) täydellisesti yhdistyksen graafista linjaa, jossa vihreä on pääväri ja keltaista käytetään huomiovärinä tehostusta vaativissa tilanteissa, kuten messuilla ja julisteissa.