Käytiin Elma-messuilla

En ole aikoihin käynyt käsityömessuilla. En oikeastaan akuutisti tarvitse sen paremmin uusia ideoita kuin välineitä tai tarvikkeitakaan, joten epävakaan taloustilanteen vallitessa olen pitänyt parempana jäädä kotiin. Nyt kuitenkin voitin Sinellin facebook-arvonnasta liput Elma-messuille. Poika oli menossa messuille koulun kanssa, joten lupasin sitten tytölle messuretken viikonlopuksi. No, pojalta jäi messut väliin sairastumisen takia, mutta me kävimme kuitenkin ihmettelemässä messutarjontaa lauantaina.

Ensin tsekkasimme kädentaitopuolen. Ostimme vähän joulukorttitarpeita. Tyttö innostui DIY Showroomin osastolla tekemään itselleen pienen pussukan.

Äiti ihasteli sillä välin samalla osastolla olleita lamppuja. Suunnittelija kertoi ajatuksena olleen usein vain pakkaukseen käytetyn "epämateriaali" aaltopahvin käyttäminen jollain uudella, kestävällä tavalla. Minusta tässä on onnistuttu kerrassaan mainiosti, ja yritänkin keksiä, mihin kotonamme tällainen lamppu sopisi.

Sitten olikin aika siirtyä elukkamaailmaan. Erityisesti olimme menossa katsomaan kaneja, koska pupukuume vaivaa meitä molempia, mutta näköjään en sitten ottanut yhtään kuvaa pitkäkorvista. Joten loppuun vielä muutama kuva käsityöeläimistä eli alpakoista, laamoista ja lampaista.

 

 

Hyvää marraskuuta!

Iloa ja valoa pimeyteen!

Ekaa kertaa ikinä kaiversin.

Kaikki pitäis itte tehdä, niin.

Viime perjantaina lapsi kävi katsomassa jääkiekkopeliä. Isä heltyi ostamaan fanikaupasta lapaset. Maanantaiaamuna äiti huomasi, että toinen peukalonhanka on purkautunut.

Vasta keskiviikkoaamuna äiti sai aikaiseksi korjata reiän. Ei tullut nätti, koska musta väri ja sisäpuolen fleecevuori vaikeuttivat operointia, mutta ehjä se nyt ainakin toistaiseksi on. Ehkä se kestää seuraavaan päävalmentajanvaihdokseen saakka, hyvällä tuurilla jopa runkosarjan loppuun.

Tarinan opetus: ei kannata ostaa 15 euron akryylilapasia, jotka nyppääntyvät ja reikiintyvät alle viikossa.

Jatko-osassa tullaan näkemään äidin neulomat 100 % villaa olevat fanilapaset. Älkää nyt hengitystänne pidätelkö odotellessanne kuitenkaan.

Näillä mennään

Wanhan Rouwan nimiäänestys päättyi tasatulokseen. Vieno vai Fredrika, Fredrika vai Vieno. Nyt juuri ei löydy paukkuja loppullisen ratkaisun tekemiseen.

Pääsin nimittäin väkertämään elämäni ensimmäiset neulegraffitit.

Loman loppu

Nyt se loppuu. Viisi viikkoa meni ihan huomaamatta.

Välillä ehdin neuloakin, mutta enimmäkseen olen koukuttanut lapset ristiseiskaan, lukenut lukemattomia kirjoja, syönyt ja juonut kaikkea hyvää, tavannut ystäviä ja sukulaisia. Niin ja unohtanut työasiat.

Kesän suloisin vauva oli tämä päivän vanha Janette-alpakka Särkänniemessä. En ole ihan vielä keksinyt, miten saisin alpakka-aitauksen mahtumaan pihaamme.

Seuraavaksi voisin kirjoitella lankaostoksista, leipomuksista tai puutarhajutuista. En siis valmiista käsitöistä, mutta mitäs noista kolmesta saisi ensimmäiseksi olla?

Aurinkoista keskikesää!

Ihan pari päivää kesälomaa riittää siihen, että blogin päivittäminen muistuu mieleen. Puutarha kasvihuoneineen ja marjapensaineen on vienyt keväällä paljon aikaa, mutta on täällä neulottukin. Päätin, että neulon niin paljon kuin jaksan ja jätän suosiolla tylsät osuudet, kuten saumojen ompelun ja langanpäiden päättelyn kesälomalle. Kohta pitäisi siis olla valmiita töitä esiteltäväksi, kun vaan saan tartuttua neulaan...

Ainakin alkukesästä pihatöihin löytyi innokkaita apulaisia.

Meillä juhlitaan tänään juhannusaaton lisäksi miehen nimipäivää, joten päiväkahveilla oli tarjolla kakkua.

Ohje on mukailtu Kinuskikissalta, mutta tämä versio ei tosiaankaan ollut höyhenenkevyt - voita ja kermaa ei säästelty.

Unikuvia

Näin viime yönä unta, jossa olin mieheni kanssa lomalla jossain kylpylähotellissa. Mieheni halusi tarjota minulle jonkin hemmotteluhoidon. Aulan matkamuistomyymälässä oli kuitenkin myynnissä mm. neuleita, ja lankaa - sekä langanvärjäyksen iltapäiväkursseja. Yritin unessa saada mieheni ymmärtämään, että iltapäivä lankaa värjäten ja vyyhti itsevärjättyä ihkulankaa tekisi vähintään yhtä paljon hyvää kuin hieronta, kuorinta tai muu kropanhoito.

Ihan kohta on joulu

Minun ei pitänyt antaa tänä jouluna lainkaan neulottuja lahjoja. Kummitytön lahjan kohdalla logistiikka  kuitenkin petti, eikä kovan paketin saaminen ajoissa perille onnistu. Onneksi suunnitelma B on harvinaisen helppo toteuttaa. Viime talvena tulin tehneeksi kasan pieniä sukkia, joita oli vielä pari paria odottamassa käyttäjää. Pehmeä paketti ehtii vielä pukin konttiin kirjepostina.

Koska edelleen suunnitteleen jonkinlaista lankalakkoa ensi vuodelle, tarttui Tallinnassa piipahtaessani mukaan myös lankaa. Petroolinvihreät villalangat ja 6,5 mm:n KnitPro-päät ostin Liann Longadista, punaisen huivilangan ja katajanapit Pronksista.

Yritän päästä joulutunnelmaan mahdollisimman vähällä stressillä ja touhuamisella. Lahjat on hankittu ja suurin osa paketoitukin. Tänä iltana kaadan itselleni lasillisen viiniä ja paketoin loput lahjat. Normaali viikkosiivous saa jouluksikin riittää. Tunnelmaa tuovat kynttilät ja muutamat joulukukat.

Tarpeeseen neulottua ja kamalasti kaikkea

Lokakuun alussa huomasin tarvitsevani mustan boleron. Lokakuun lopussa hankin siihen langat. Ja nyt marraskuun lopussa saan sen käyttöön. Aika nappisuoritus.

Viime aikoina olen viehättynyt vähemmän on enemmän -ajatuksista, ja olenkin laittanut meille tarpeettomaksi käynyttä tavaraa kiertoon. Väljentyneet säilytystilat tuntuvat helpottavilta. Nyt katseeni on kääntynyt omiin harrastusvälineisiini.

Minulla on yli 20 neulekirjaa ja -lehteä, mikä tarkoittaa noin noin 700 ohjetta Ravelryn kirjastossa. Lisäksi Ravelryssä on yli 57 000 ilmaista ohjetta. Minulla on myös muita askartelu-, ompelu- ja käsityöaiheisia kirjoja ja lehtiä. Minulla on 19 eriasteisesti keskeneräistä neule- tai virkkuutyötä. Minulla on noin 8 kiloa lankaa, joille olen keksinyt 32 selvää suunnitelmaa ja vielä jää lankaa ylikin. Lisäksi koru- ja muita askartelutarvikkeita minulla on vähintäänkin riittävästi, huovutusvilloja laatikollinen ja kankaitakin olen ajoittain hamstrannut, kun olen päättänyt opetella ompelemaan.

Meillä on ensi vuodelle pari isompaa säästötavoitetta, ja olenkin miettinyt, haastaisinko itseni säästämään harrastuskuluissa niinkin radikaalisti, että vuoden 2011 aikana en käyttäisi yhtään rahaa lankaan, harrastekirjoihin tai käsityö- ja askartelutarvikkeisiin. Samalla saisin varastoja pienemmiksi. Aika hurjalta tuo haaste tuntuisi, vaikkakaan ideat, ohjeet ja välineet eivät varmasti loppuisi kesken. Jätän ajatuksen hautumaan.

Kengät sanoo koo-koo-koo

SYTYCK-emo heitti porkkanahaasteen: pitäisi kertoilla tanssikengistä, eli neulontapaikoista. Taidan olla vähän musikaalityyppiä: saatan ratketa tanssimaan missä ja milloin tahansa, viis siitä, mitkä kengät sattuu olemaan jalassa. Minulla on melkein aina neule mukanani, jotta voin sopivan tilaisuuden tullen kieputtaa silmukoita kerroksen tai kaksi.

Peruskuntoa ylläpidän päivittäin lähijunassa. Kallisarvoista neulonta-aikaa on parikymmentä minuuttia kumpaankin suuntaan. Työmatkaneuleen tulee olla sellainen, jota voi neuloa ilman ohjetta, koska ohjeelle ei ruuhkajunassa yleensä ole tilaa. Neuloessa pitää pystyä juttelemaan mahtavan aamujunaporukan kanssa ja se pitää voida nakata takaisin laukkuun melkein milloin tahansa.

Kotoisin paikka neulomiselle on kuitenkin tässä. Sohvannurkassa kaikki on sopivasti käden ulottuvilla. Kuvassa sohvalla on aktiivisesti keskeneräisten töiden kassit, SYTYCKiä Novitan kassissa ja torkkupeittoa vihreässä. Sohvan toisessa päässä on kirjahylly käsityökirjoineen, toisessa päässä lanka-arkku. Sohvapöydän hyllyihin mahtuu keskeneräisten töiden laatikot sekä puikkopussit ja muut tarvikkeet. Pöydällä on tilaa läppärille ja vähintään teemukille, mukavan usein myös miehen leipomuksille.

Sohvalle kokoontuu monesti koko perhe erilaisin kokoonpanoin, ja paikat vaihtuvat tarpeen mukaan. Tänään keskipaikalla sormivirkkasi poikani niin vauhdikkaasti, ettei kamera pysynyt perässä.

Jaa se SYTYCK-takki? Eteneehän sekin, vaikka hitaasti. Noin viikko sitten oltiin tässä vaiheessa, nyt jo vähän pidemmällä.

Neulovia otuksia

En yleensä pidä koriste-esineistä eli pölynkerääjistä, kuten niitä yleensä nimitän. Nyt minua on alkanut kuitenkin viehättää tämä neulova Muumimamma.

kuva: Iittala

Töissä minulla on jo pitkään ollut nimikkomukinani Heljä Liukko-Sundströmin Kutojapuput.

kuva: Iittala

Ja pölynkerääjistä puheen ollen: tämäkin on aika söpö. Enkä tosiaankaan ajattele tätä tyttären leikkeihin, vaan voisin tehdä tästä roomboxin omaksi ilokseni...

kuva: Sylvanian Famielies

Kaappien kätköistä

Hankimme joku aika sitten makuuhuoneeseen uuden lipaston, ja olen järjestellyt kaappeja ja vaatehuonetta väljempään kuntoon. Löysin muun muassa tämän muutama vuosi sitten tehdyn syyskoristeen.

Neulahuovutin styrox-sydämen päälle syksyisten lehtien värisiä villoja ja kiinnitin kuumaliimalla kävyt, jotka lapset hakivat pihalta. Koriste on roikkunut siimalla ikkunassa useampana syksynä.

Löysin myös pipoja, joita neuloin viime talvena pojan kiekkojoukkueelle myytäväksi. Lanka on Novitan Saanaa, mallit peruspipoja omasta päästä, väri tietysti joukkueen paidoista. Viime kaudella turnausten ja kotipelien järjestämisessä oli vielä niin paljon opeteltavaa, että nämä jäivät meille, mutta jospa tänä vuonna saisin nämä myyntiin saakka.

Lipaston pari laatikkoa täyttyi neuleilla, ja sujautin niiden joukkoon punaseetripaloja koita estämään. Kesän ajan säilössä olleiden talvivaatteiden joukossakin näitä oli. Keväällä hion pintoja vähän hiekkapaperilla ja sujautan nappulat taas varastoitaviin laatikoihin.

Juna- ja kokousneulontaa

Neuloin itseni Tampereelle ja takaisin. Ja Tampereella neuloin yhden kokouksen verran. Sain valmiiksi melkein kokonaisen villatakin takakappaleen.

Olen luullakseni kinesteettinen oppija, ja kokouksissakin keskityn parhaiten, jos käsilläni on jotain tekemistä. Jos en johda puhetta tai pidä pöytäkirjaa, täytän paperinreunoja muistiinpanojen lisäksi kiemuroilla ja kukkasilla. Tai neulon. Onneksi kokoustan useimmiten varsin ymmärtäväisessä seurassa. Toki laitan kutimet pois, jos joku niistä pahasti häiriintyy, mutta silloin kyllä huomauttelen myös tekstiviestien kirjoittelusta, nettisurffailusta yms oheistoiminnoista.

Huolto pelaa

Näpertelyharrastus ja päätetyö ei ehkä ole niska-hartiavaivaiselle se paras kombinaatio. Olen löytänyt muutaman jutun, jotka helpottavat jumitusta.

Nappikeeppi

Lämmittimet - ponchot, keepit, huivit ja hihattimet lämmittävät jumiutuvia lihaksia ja pitävät vedon poissa. Käytössä niin työpisteessä kuin sohvannurkassakin.

kuva: OBH Nordica

Piikkimatto - ensin se sattuu, sitten siihen tottuu ja lopulta se tekee hyvää. Usein käytän tätä iltaisin nukkumattia odotellessa.

kuva: Dermoshop

Dermosilin linimenttivoide - ihan yhtä tehokas kuin miltä haiseekin. Auttaa parhaiten, jos joku muu hieroo tämän niskoihin oikein jämäköin ottein.

Lenkkeilevä ystävä - kun elokuussa olin lähdössä sauvakävelylle, tytär kommentoi: "äiti, sä et kyllä ole vuosikymmeniin käynyt lenkillä". Enkä kävisi nytkään, ellei olisi seuraa. Mutta voi, miten hyvää se tekee niin hartioille kuin mielellekin!