Ihan kohta on joulu

Minun ei pitänyt antaa tänä jouluna lainkaan neulottuja lahjoja. Kummitytön lahjan kohdalla logistiikka  kuitenkin petti, eikä kovan paketin saaminen ajoissa perille onnistu. Onneksi suunnitelma B on harvinaisen helppo toteuttaa. Viime talvena tulin tehneeksi kasan pieniä sukkia, joita oli vielä pari paria odottamassa käyttäjää. Pehmeä paketti ehtii vielä pukin konttiin kirjepostina.

Koska edelleen suunnitteleen jonkinlaista lankalakkoa ensi vuodelle, tarttui Tallinnassa piipahtaessani mukaan myös lankaa. Petroolinvihreät villalangat ja 6,5 mm:n KnitPro-päät ostin Liann Longadista, punaisen huivilangan ja katajanapit Pronksista.

Yritän päästä joulutunnelmaan mahdollisimman vähällä stressillä ja touhuamisella. Lahjat on hankittu ja suurin osa paketoitukin. Tänä iltana kaadan itselleni lasillisen viiniä ja paketoin loput lahjat. Normaali viikkosiivous saa jouluksikin riittää. Tunnelmaa tuovat kynttilät ja muutamat joulukukat.

Joulunpunaista

Poika tarvitsi vähän ohuemmat villasukat seiskaveikkasukkien lisäksi. Perussukat peruspunaisesta Nallesta syntyivät matkoilla töihin ja takaisin. Kuvassa väri ei valitettavasti ole ihan oikein.

Joulukorttejakin saatiin matkaan. Tarkoitukseni oli tehdä kortit kotoa löytyvistä materiaaleista, mutta korttipohjavarastossani oli käynyt innokkaita askartelijoita. Korttipohjia siis jouduin ostamaan. Kuvat tein ääriviivatarroista, jotka kiinnitin akvarellipaperille, väritin tusseilla ja leikkasin irti. Kiinnitin kuvat korttipohjiin kaksipuolisella kohoteipillä ja kirjoitin joulutervehdykset käsin.

Pääsin aiemmin syksyllä mukaan tyttären kuvataidekoulun vanhempainpäivään, jossa teimme savitöitä. Aikaa ja ideoita oli kovin vähän, joten teimme tuikkukipot. Myöhemmillä kerroilla tyttö viimeisteli kipot maalilla ja lasitteella.

Kylmyyden keskelle

Blogi on hiljentynyt, mutta kyllä täällä jotain tehdäänkin. Pari keskeneräistä työtä on valmistunut.

Itselleni liian isoiksi osoittautuneet lapaset muuttuivat lennossa mieheni lapasiksi. Toisessa ranteessa on minun nimeni alkukirjain, toisessa lasten alkukirjaimet. Lapasissa on sen verran väljyyttä, että näillä pakkaskeleillä ovat sopineet päälilapasiksi muutama vuosi sitten seiskaveikasta neulomien Ailin lapasten päälle.

Ja jos ulkona tulee kuitenkin vilu, voi sohvalla ottaa lisälämmikkeeksi uuden torkkupeiton. Peitto on ohut, liru ja jokasuuntaan joustava kulmasta kulmaan neulottu neliö, jonka sivun pituus on noin 150 cm. Se on kuitenkin yllättävän lämmin, viimeisiä kerroksia neuloessa pystyin heittämään hupparin pois päältäni. Peitto on niin kevyt, että sitä voisi käyttää kolmioksi taitettuna myös ihanan isona kääriytymishuivina. Kahdesta 200 gramman jättikerästä jäi jäljelle 19 g lankaa, jonka taidan lahjoittaa askartelukäyttöön. Ensimmäisessä kerässä muuten oli kolme solmua, toisessa ei yhtään.

 Sisäisesti lämmittää joulunmakuinen vihreä tee ja miehen leipoma brownie.

Joulukuun alkua

Lumen alle hautautuneena, kynttilöitä poltellen valmistaudumme hiljalleen jouluun. Neulottuja lahjoja en tänä vuonna aio antaa, koska pari edellistä joulunalusaikaa olen neulonut maanisesti lähes stressiin saakka. Joulukortteja idion ja valmistelin yhtenä iltana, mutta homma tyssäsi siihen, että perheen muut askartelijat olivat tyhjentäneet korttipohjavaraston.

Pari kotitekoista lahjaa on kuitenkin tarkoitus paketoida. Tyttären kanssa yhteistyössä syntyi korut ja korurasiat hänen kummilleen puolisoineen.

Lapset taiteilivat mummonsa kanssa piparimökin itsenäisyyspäivän viikonloppuna syötäväksi. Toinen on suunnitteilla jouluksi.

Pujottelin itsenäisyyspäivän sopivat korut. Seuraavan kerran sonnustaudun näihin varmaankin keväällä kiekon MM-kisojen aikaan.