Valssin tahtiin

Nyt Nelosella pyörivän Dancen jenkkiversiota esitettiin Suomen telkkarissa nimellä Tanssi, jos osaat. Minusta tuo nimi oli paljon parempi - ei lontoonkielisellä nimellä hyvä formaatti sen paremmaksi muutu.

Neulo, jos osaat -haasteessa saan siis tutustua neulomisen historiaan ja perinteisiin. Kuten monet muutkin saman haasteen saaneet, olen nettiä ja kirjoja selatessani löytänyt aranit, ganseyt ja fair islet, Shetlannin ja Haapsalun pitsit, selbuvotterit ja kainuun kukkalapaset... Valinnan varaa siis riittää.

SYTYCK-kielellä valintoja pitää tehdä siinä, tuonko valssiin ja foxtrotiin sävyjä broadwaylta, baletista, kansantansseista vaiko peräti bollywoodista. Tällaiselle hiphopparille missä tahansa noista on haastetta riittämiin. Lisäksi pitäisi päättää, mikä on esitykseni mittakaava: tyydynkö pipoon, sukkiin tai lapasiin vai riittäisikö kunnianhimoni isompiin huiveihin tai puseroihin saakka. Tositeeveessä alisuorittaminen saattaa olla melkein yhtä paha virhe kuin surkeaan pyllähtämiseen päättyvä yliyrittäminen. Pohdittavaa riittää, mutta jotain suuntaviivoja olen jo saanut luonnosteltua...

Vihdoinkin!

Tilasin pari viikkoa sitten työkaluja itselleni ja tädilleni, ja sain postikulujen jakajaksi vielä ystävänikin. Tuotteet mahtuivat kirjeeseen, jolloin postikuluja ei käytännössä jäänyt päätä kohti juuri mitään. Mutta voihan Itella! Lähetys joutui hukkaan. Tinttamarellista lähetettiin meille uudet puikot ja tehtiin Itellalle katoamisilmoitus. Ja tänään postiluukku kolisi iloisesti.

15 mm:n puikot ovat suorastaan koomiset, mutta tulivat tarpeeseen. Kuukausi sitten Tallinasta tarttui mukaan pirteän pinkkiä jättipaksua lankaa. Nyt on sille sopivat välineet.

Kyllä näiden voimalla jaksaa nousta sairasvuoteelta.

Sukkia pieniin jalkoihin

Sohvalla torkkumisen lomassa valmistuneita perussukkia pojalle. Raidat ovat tarkoituksella "eriparia", eli kaikkia neljää sukkaa voi käyttää keskenään. Tämän on tarkoitus helpottaa kouluaamujen "Missä tän sukan pari on?"-ongelmia.

Sain pääteltyä langanpäät myös tytön sukista, jotka valmistuivat viime viikolla lähijunissa töihin mennessä ja sieltä palatessa.

 Kukahan näihin kaikkii kiinnittäisi nimikointinauhat?

Ei pöllömpää

Tyttärellä oli viime viikolla nimipäivä, ja lahjoimme häntä taannoisella hopeasavikurssilla tekemälläni riipuksella.

Syksy on ollut niin kiireinen, että nyt kroppa antoi pysähtymiskäskyn. Sairauslomailen pari päivää. Sohvalla torkkumisen lomassa olen tehnyt lapsille villasukkia.

Hidas-hidas-nopea-nopea

Eilen illalla sain sähköpostilla tiedon tanssilajistani: valssia ja foxtrotia.

Haasteesi on VALSSI ja FOXTROT. Haasta itsesi tutustumaan neuleiden historiaan! Ehkä olet ennenkin tehnyt jonkin perinneneuleen? Mutta onko sinulla haisuakaan tekniikan tai mallin alkuperästä?! Tai hoida homma toisin päin: inspiroidu toteuttamaan jokin työ sen taustatarinan pohjalta!

Ja näin tätä lajia kuvattiin koetanssikierroksella:

Perinteet ja traditiot. Perinneneuleet ovat sinun juttusi. Hallitset useamman tekniikan ja tiedät niiden ja käyttämiesi mallien historian. Se voi olla konttineuletta, kirjoneuletta, eestiläistä pitsiä… Olet neulonut kauan ja arvostat harrastuksesi historiallisuutta. Historia elää ja kulkee eteenpäin neuleissasi!

Ensin löi ihan tyhjää. Mies ehdotti, että voisin opetella "sitä vanhanaikaista juttua, mitä tehdään sillä sellaisella neulalla", viitaten siis kinnasneulaan, joka minun oli ihan pakko ostaa reilu vuosi sitten, mutta jota en ole vielä lainkaan käyttänyt. Itselleni tuli mieleen kysellä äidiltäni, mitä suvussani on neulottu. Luultavasti lähinnä saapassukkia ja muuta tarpeellista (=tylsää...).

Sitten muistin, että hyllyssäni on Kalevalaneuleet-kirja, josta en ole vielä neulonut yhtään ohjetta. Sitä etsiessäni huomasin, että myös kirjat Folk Style ja Kintting Vintage Socks voisivat antaa vihjeitä tähän kategoriaan. Olen tuosta viimeisestä lukenutkin moneen kertaa alun historiaosuuden, joka on oikein mielenkiintoista. Onneksi aikaa idean kehittelyyn on kolme viikkoa.

Juna- ja kokousneulontaa

Neuloin itseni Tampereelle ja takaisin. Ja Tampereella neuloin yhden kokouksen verran. Sain valmiiksi melkein kokonaisen villatakin takakappaleen.

Olen luullakseni kinesteettinen oppija, ja kokouksissakin keskityn parhaiten, jos käsilläni on jotain tekemistä. Jos en johda puhetta tai pidä pöytäkirjaa, täytän paperinreunoja muistiinpanojen lisäksi kiemuroilla ja kukkasilla. Tai neulon. Onneksi kokoustan useimmiten varsin ymmärtäväisessä seurassa. Toki laitan kutimet pois, jos joku niistä pahasti häiriintyy, mutta silloin kyllä huomauttelen myös tekstiviestien kirjoittelusta, nettisurffailusta yms oheistoiminnoista.

Huolto pelaa

Näpertelyharrastus ja päätetyö ei ehkä ole niska-hartiavaivaiselle se paras kombinaatio. Olen löytänyt muutaman jutun, jotka helpottavat jumitusta.

Nappikeeppi

Lämmittimet - ponchot, keepit, huivit ja hihattimet lämmittävät jumiutuvia lihaksia ja pitävät vedon poissa. Käytössä niin työpisteessä kuin sohvannurkassakin.

kuva: OBH Nordica

Piikkimatto - ensin se sattuu, sitten siihen tottuu ja lopulta se tekee hyvää. Usein käytän tätä iltaisin nukkumattia odotellessa.

kuva: Dermoshop

Dermosilin linimenttivoide - ihan yhtä tehokas kuin miltä haiseekin. Auttaa parhaiten, jos joku muu hieroo tämän niskoihin oikein jämäköin ottein.

Lenkkeilevä ystävä - kun elokuussa olin lähdössä sauvakävelylle, tytär kommentoi: "äiti, sä et kyllä ole vuosikymmeniin käynyt lenkillä". Enkä kävisi nytkään, ellei olisi seuraa. Mutta voi, miten hyvää se tekee niin hartioille kuin mielellekin!

Liehuva liekinvarsi

Keväällä päätin, että monta vuotta lanka-arkussa pyörineet Novitan kampanjapuuvillasekoite-Jasminit pitää saada käytettyä johonkin järkevään. Melkein yhtä monta vuotta olen suunnitellut virkkaavani hameen Koukussa-kirjasta. Yksiväriselle hameelle minulla olisi kuitenkin enemmän käyttöä kuin ohjeen mukaiselle raidalliselle.

Mustan alushame tekee hameesta työkelpoisen.

Valkoinen alushame oli käytössä vain kuvaushetken, jotta hameen yksityiskohdat erottuisivat.

Olankohautus

Jo muutama vuosi sitten mieheni oppi, että lahjavalinnoissa ei voi mennä kovin pahasti metsään, jos paketista paljastuu lankaa (tai suklaata...). Eräänä jouluna häneltä saamastani Dropsin Viennasta virkkasin keepin.

Olankohautus

Tämäkin on monikäyttöinen lämmike, joka sopii niin töihin kuin juhlaan ja mahtuu tarvittaessa myös takin alle. Väri on herkullinen metsänvihreä ja mohair-pörrö on pitkäkarvaista ja pehmeää.

Poikittain neulottu hame

Viime talvena löysin kivan hameohjeen. Suunnilleen samaan aikaan työpaikan viereisestä Lidlistä lounassalaattia hakiessani tulin ostaneeksi sukkalankaa. Ja kas, lanka ja ohje löysivät toisensa.

Selityksiä: ryhti on päivän päätteeksi jo väsähtänyt, hameen helma vinossa, kameran takana ekaluokkalainen tyttöni ja kameran akku tyhjeni heti ensimmäisen kuvan ottamisen jälkeen. Näillä mennään.

Mohairtunika

Ja jatketaan aiemmin valmistuneiden esittelyä. Kevättalvella kimppatilattiin Lenkkimohairia. Tähän tunikaan meni tarkalleen yksi vyyhti.

Aloitin tunikan ylhäältä alas Cavern cardigan -ohjeen mukaan. Kaula-aukon alareunasta eteenpäin neuloin pyörönä, kaventelin vyötärön tienoilla ja lisäilin silmukoita helmaa kohti. Jos nyt tekisin tämän uusiksi, en lisäilisin ehkä vähän vähemmän silmukoita. Muuten tykkään tästä tosi paljon.

Tykkään myös näistä omalta pihalta keräämistäni retiiseistä ja pikkuruisista porkkanoista. Ja parhaillaan keittiössä porisevasta Paholaisen hillosta, johon sain omasta maasta tomaatit, chilin ja oreganon. Ensi syksynä toivottavasti myös valkosipulin ja paprikat.

Messuilta löydettyä

Olen aina kuvitellut, että mieheni on huonoa shoppailuseuraa "oletko ihan varma, että tarvitset tätä" -kysymyksineen ja etenkin -ilmeineen, mutta näköjään äitini on ihan samaa sarjaa, ellei pahempikin. Tänään kädentaitomessuilla äitini motto oli "ideoita saa ilmaiseksi", kun minä taas yritin sanoa, että ideoiden toteuttamiseen tarvitaan välineitäkin... Mutta eniten sieltä tosiaan tarttui matkaan niitä ideoita. Yhtään heräteostoa en tehnyt, vaan pysyin suunnitelmissani jättää langat väliini ja shoppailla lähinnä koruilujuttuja.

Helmiä, koruvaijereita, korunosia ja pihdit
Helmien talo, Figulus

Tekstuurilevyjä, muotoilupuikkoja, muotteja
Hopeasavi

Sillä välin kun olin messuilla, mies leipoi omenapiirakkaa.

Pikainen pinkki

Tarvitsin jotain vaaleanpunaista viime vuoden Pukeudu pinkkiin -päivään, ja Anttilan tarjous-Biancasta neuloin pikaisesti liivin. Tämä valmistuikin tosi nopeasti: joustinneuletta pyörönä, hiha-aukkojen kohdalla päättelin muutamat silmukat ja loin kasan uusia, lopuksi kaventelin joustinneuleen nurjien silmukoiden kohdalla kaarrokkeeksi. Helppoa ja näppärää.

Oikeastaan tämän liivin myötä ihastuin pinkkiin väriin myös omassa pukeutumisessani.

Yhtä reunaa

Möbiuksen nauhan neulominen on houkuttanut monta vuotta, ja keväällä siihen vihdoin ryhdyin. Yksi vyyhti Ravelry-vaihdossa saamaani vaaleanvihreää merinoa tuntui sopivalta valinnalta. Tarvitsin työmatka- ja seminaarineuletta, joten simppeli helmineule sai riittää. Keskeneräisen työn rakennetta sain selittää moneen kertaan, ja itsestänikin työn etenemistä oli tosi jännä seurata.

Kuvan alareunassa näkyvät muutama vuosi sitten valmistuneet polvisukat, joiden väri on sama kuin paidassa.

Möbiuksessa on sama hyvä puoli kuin edellä esitellyssä Clapotiksessa, eli se toimii kuvan mukaisesti aseteltuna hartianlämmittäjänä, ja kaksinkerroin kiepautettuna siitä saa kaulurin. Monikäyttöisyys on neuleissa ehdottoman iso plussa.

Noro liplattaa silkkipuutarhassa

Ostin keväällä neljä kerää Noron Silk Gardenia. Niistä syntyi Clapotis.

"En mä voinut huomata, että helma on jotenkin huonosti", kommentoi kuvaajaksi rekrytoitu mies.

Viides kerä olisi ollut tavallaan tarpeen, toisaalta liikaa. Nyt huivi ei ole liian iso kietaistavaksi kaulaan, mutta toisaalta ei liian pieni käytettäväksi harteilla vetoisassa kokoushuoneessa. Värit ovat herkkuja, sopivat moneen asuun, mutta erityisesti tähän paitamekkoon.

Vahingossa ostin

Ihan piti käydä ruokaostoksilla vaan. Sitten muistin, että lapset tarvitsevat talveksi uusia villasukkia. Saivat itse valita värit kampanjalaarista. Seiskaveikka on lasten sukkiin oikein hyvää lankaa. Mutta kas, oli siellä jotain minuakin houkuttelevaa. Luxus Cloudia viidessä värissä.

Vihreästä Cloudista olen jo tehnyt February Ladyn. Mustasta Woolista on tulossa villatakki, toista mustaa en juuri nyt tarvitse. Vaaleansininen ei ollut mun sävyä ja valkoista ei ollut tarpeeksi. Räväkkä beige siis päätyi ostoskärryihin. Loppuilta meneekin kirjoja, lehtiä ja nettiä selatessa, jotta löytyy juuri se oikea malli.

Äänenvaimennin

Viikonloppuna tekemäni avainkaulanauha pääsi käyttöön heti eilen. Ei varmasti jäänyt kenellekään epäselväksi, missä kulloinkin liikuin, sen verran äänekkäästi työhuoneeni avain ja sähkölukkojen kulkulätkä kolisivat ja kilisivät kaulassani killuessaan. Tarvitsin siis äänenvaimentimen.

Nappasin villalaatikosta kahta eri vihreää, kolmea eri vaaleanpunaista ja huovutusneulan. Säästän huovuttuvista langoista pienimmätkin pätkät, koska niistä saa "ilmaiseksi" lisäväriä neulahuovutuskoristeluihin.

Tänään en enää kolissut.

Talvea odotellessa

Vaikka tänäänkin iltapäivällä oli niin lämmin, että takki oli liikaa, on neulojan varauduttava jo talven tuloon. Pienempinä lapset käyttivät mutisematta äidin tekemiä pipoja, mutta viime talvena Chicago Blackhawks-pipot veivät voiton. Pakko se on kuitenkin vielä yrittää... Poika totesikin yhtenä iltana, että "me säästetään ihan sikapaljon rahaa, kun äiti tekee meille kaikkii pipoi ja muita". Johon mies kyllä yritti mutista jotain lankojen hinnoista, mutta eikös se totuus tule lasten suista?

Pari viikkoa sitten työreissulta Tallinnasta ostin huovuttuvaa lankaa pojan kiekkojoukkueen väreissä. Hän piirsi minulle mallin, jonka tärkeimmät ominaisuudet olivat korvat ja kapeat raidat. Aika hyvin onnistuin toteutuksessa, vaikka itse sanonkin. Ilman ohjetta, ylhäältä alas, korviin vähän muotoiluja. Poika valitsi H&M:stä joskus jemmaan hankituista "räppi-merkin".

Tytön pipoon ei tarvinnut arvuutella toiveväriä. Samalta reissulta tarttui mukaan imelä hahtuvakiekko, josta syntyi pipo. Varsinaista ohjetta ei ollut, vanhoja muistellen ja perstuntumalla neuloin ja nakkasin pesukoneeseen. H&M:n HelloKitty-kangasmerkki viimeistelee pipon juuri ekaluokkalaiseni näköiseksi.

Valokuvatkin onnistuivat yllättävän hyvin, vaikka vasta hetki sitten ehdin kuvia ottamaan. Anun kommenttiraidalle jättämästä vinkistä tutkailin Canon Ixukseni säätöjä. Yleensä kameraa käyttävät eniten lapset, joten automaattitoiminnot ovat olleet oletuksena. Kaipa tuollakin kameralla ihan kelpo kuvia saa, kun vain malttaa ottaa kaikki ominaisuudet käyttöön.

Helmien viemää

Helmihommat vievät mennessään. Tänään sain seuraa tyttärestä, joka pujotteli itselleen rannekorun muovihelmistään ja kaulakorun puuhelmistään. Minä sain aikaiseksi pari silmukkamerkkiä ja pari rannekorua.

Eiliset vasemmalla, uudet oikealla.

Rannekoru syntyi tänään täydentämään pari vuotta sitten tehtyä settiä.

Kivikoruunkin löytyi materiaalia.

Kuvien laatu on luokaton. Jatkossa täytyy jaksaa käyttää jalustaa ja yrittää etsiä enemmän valoa.

Viimeistelin myös yhden kesällä aloittamani projektin. Tylsä pihaharja sai jo kesällä valkoista maalia pintaansa, nyt koristelin sen perhosilla. Yksi servetti riitti juuri sopivasti. Ensi kesää odotellessa...

Päätin liittyä syksyn hauskimpaan neulehaasteeseen:

Karsintakierroksella lajini on hiphop ja esittelin taitojani seuraavasti:

Tanssin ja neulon pitkälle samalla tavalla: lähes joka lajia olen kokeillut ainakin alkeiskurssin verran, mutta mitään en ole ottanut ainoaksi oikeaksi lajiksi. Nautin tanssimisesta ja neulomisesta, teen niitä ensisijaisesti omaksi ilokseni. Teoriassa tiedän, miten monimutkaisetkin kuviot onnistuvat, käytännössä en aina niihin kuitenkaan taivu. Ja täytynee myöntää, että tuntuu kivalta, jos joku sattuu kehaisemaan jotain muuvia tai neulomusta, vaikka ensisijaisesti tanssin/neulon ihan itselleni...

Helmiä ja herkkuja

Pitkät yöunet ja aamutee tekevät ihmeitä flunssanpoikaselle. Kotitöitä tai muita velvollisuuksia en jaksanut ajatellakaan, mutta koruja näpertelin monta tuntia. Onpa hyvä, että on tullut kerättyä varastoon kaikenlaista tarviketta, niin akuuttiin koruilukohtaukseen löytyy helpotusta ilman kauppareissuakin.

Kaulanauha työavaimille

Kaksi silmukkamerkkiä

Koru viime viikonlopun massailuista

Välillä oli noustava pöydän äärestä jaloittelemaan. Katsellessani makuunuoneen ikkunasta ulos huomasin oransseja täpliä. Kanttarelleja käytännössä omassa pihassamme!

Itse en syö sieniä, mutta pakkohan nuo oli käydä keräämässä pois. Kyllä niille syöjä löytyy.

Jatkoin vielä illansuussakin helmien pujottelua. Ja mikäs siinä oli pujotellessa, kun huolto toimii näin hyvin:

Pehmeä suklaakeksi, muokattu tästä ohjeesta

Korujen värimaailma jämähti tänään vaaleanpunaisen/pinkin ja vihreän yhdistelmään. Mielestäni niistä tulee raikkaan reipas fiilis. Monesti pukeudun mustaan, harmaaseen tai ruskeaan, joihin korut ja huivit tuovat vähän väriä.

Piiiitkä kaulakoru, jota voi käyttää kaksin-, kolmin- tai nelinkerroin

Loput samanlaiset helmet rannekoruksi

 Myös tämä joskus aiemmin tehty rannekoru sopii tämänpäiväisten väkerrysten seuraksi.

Kuvista huomaa, että luonnonvaloa ei sisällä enää tahdo riittää, ja pokkarikameran ominaisuudet tai minun kuvaustaitoni eivät valonpuutetta kompensoi. Hmph.

Ja jos ei flunssa ole tälä toimintaterapialla vielä selätetty, niin kyllä se näillä lääkkeillä viimeistään lähtee:

Mies leipoi nämäkin.

Kaikenlaista kuumeilua

Kun poikasen saa tervehtymään, on äidin vuoro tuntea kurkkua karheaksi ja olo muutenkin huteraksi. Aamuhämärässä otin kuvan tämän päivän lämmikkeestä.

Febryary Lady Sweater

Alkuperäisesä ohjeessa on vain kolme nappia yläosan ainaoikein-osuuden kohdalla. Minä halusin napit alas saakka. Hihojen pituus määräytyi langan riittävyyden perusteella. Tykkään kovasti kevyesti kellottuvista hihoista - muoto syntyi itsestaään helpon pitsineuleen avulla.

Muutenkin koko neule laskeutuu kauniisti ja käytin tätä ahkerasti viime kevättalven. Se valitettavasti jo vähän näkyy pehmoisessa neulepinnassa pienenä nyppyyntymisenä, mutta ei vielä häiritsevästi. Tosi kiva malli, sopii niin farkkujen kuin hameidenkin kanssa, töihin ja sohvannurkkaan. Ja valmistuikin helposti ja nopeasti, kun ei tarvinnut ommella yhtään saumaa ja pitsineuleenkin oppi helposti ulkoa. Eli voin suositella tätä, jos joku on kivaa neuletakkimallia vailla! Sen verran voin vielä vinkata, että jos arpoo kahden koon välillä, kannattaa tehdä se pienempi, sekä ainaoikea että pitsineule ovat joustavia ja antavat käytössä hieman periksi.

***

Tyypillisesti kuume ja flunssaoireet iskivät työviikon lähestyessä loppuaan. Oikean kuumeen lisäksi minua vaivaavat ainakin helmikuume, lankakuume, massakuume ja kamerakuume. Yritän ajatella positiivisesti, että vähän kipeänä saa hyvällä omatunnolla käyttää sateisen viikonlopun askareteluun, joten jotain lievitystä joihinkin kuumeisiin sentään on luvassa. Pihan ja terassi syys/talvikuntoon laittaminen ei nyt oikein nappaa, mutta pakko sekin on lähiaikoina tehdä.

Lämmintä ylle

Kun lapsi siirtyy terveiden kirjoihin, äidin päätä ja lihaksentapaisia alkaa jomottaa, kurkkua karhistaa ja koko kroppaa paleltaa. Koko päivän on kaulassa ollut pirteän pinkki huivi, jota tein muun muassa työpaikan kesäpäivänä Espoon saaristossa.

Helppo huivi

Varpaita lämmittämässä on kahdesta erisävyisestä vihreästä Seiskaveikasta virkkaamani turkkilaiset tossut.

Virkatut tossut

Viikonloppuna toivon ehtiväni kokeilemaan muutamaa askartelumassaideaa. En oikein ole ikinä osannut käyttää koruja, mutta nyt niiden tekeminen kiinnostaa kovasti. Neulomisharrastus on opettanut minua asusteiden käyttöön, kai minä koruihinkin totun.

Epäreilu reilummaksi

Äitinä joutuu välillä keksimään keinoja saada epäreilusta maailmasta vähän reilumpi. Tänä aamuna epäreilua oli se, että lapsista toinen saa jo kolmatta päivää jäädä kotiin nukkumaan, kun toinen joutuu lähtemään kouluun. Koska oli minun vuoroni olla ilmeisesti lievää enterovirusta potevan pojan seurana, lupasin tytölle, että hän saa leipoa koulun jälkeen sämpylöitä.

Näitä syötiin välipalaksi ja illemmalla pinaattikeiton kaverina. Taikinaan heitin mitä kaapista löytyy -metodilla vehnä- ja ruisjauhoja ja neljän viljan hiutaleita.

Iltapäivällä oli pyörähdettävä asioilla ja kotipäivän lököverkkarit oli vaihdettava hetkeksi oikeisiin vaatteisiin. Tykkään syksystä, mutta välillä on vaikea tietää, minkä verran pitäisi pukea. Tänään tuli melkein hiki tässä pienessä puuvillajakussakin.

Sunkist
Laukku omasta päästä kauan sitten

Jakun kiinnittimenä on huivineula, jonka vihreän sisaren esittelinkin jo aikaisemmin.

Ostettu Marillalta

Uusi naapuri

Naapuriin syntyi pieni tyttö. Viimeistelin hänelle tervetuliaisiksi myssyn, jonka tein loppukesästä. Tytär teki massasta piparimuotilla jalan, joka kiinnitettiin korttiin.

Tänään yhdistin hopeasavikukan polymeerimassaspiraaliin ja sain mielestäni oikein kivan korun.

Lapset olivat leikkineet tänään kameralla, ja muistikortilta löytyi monta kyseenalaista kuvaa sisustuksestamme ja kotitöiden tekemättömyydestämme, mutta myös tällainen esittelykelpoinen kuva siitä, että olen joskus istunut ompelukoneen ääressäkin.

asettelu, rajaukset yms suoraan kamerasta

Olohuoneen pikkuikkunan verhon olen ommellut ihan itse. Ison ikkunan monta kertaa pidemmän samanlaisen ompeli äiti, koska en varmasti olisi saanut ommeltua niin monen metrin suoraa ommelta suoraan.