Kylmyyden keskelle

Blogi on hiljentynyt, mutta kyllä täällä jotain tehdäänkin. Pari keskeneräistä työtä on valmistunut.

Itselleni liian isoiksi osoittautuneet lapaset muuttuivat lennossa mieheni lapasiksi. Toisessa ranteessa on minun nimeni alkukirjain, toisessa lasten alkukirjaimet. Lapasissa on sen verran väljyyttä, että näillä pakkaskeleillä ovat sopineet päälilapasiksi muutama vuosi sitten seiskaveikasta neulomien Ailin lapasten päälle.

Ja jos ulkona tulee kuitenkin vilu, voi sohvalla ottaa lisälämmikkeeksi uuden torkkupeiton. Peitto on ohut, liru ja jokasuuntaan joustava kulmasta kulmaan neulottu neliö, jonka sivun pituus on noin 150 cm. Se on kuitenkin yllättävän lämmin, viimeisiä kerroksia neuloessa pystyin heittämään hupparin pois päältäni. Peitto on niin kevyt, että sitä voisi käyttää kolmioksi taitettuna myös ihanan isona kääriytymishuivina. Kahdesta 200 gramman jättikerästä jäi jäljelle 19 g lankaa, jonka taidan lahjoittaa askartelukäyttöön. Ensimmäisessä kerässä muuten oli kolme solmua, toisessa ei yhtään.

 Sisäisesti lämmittää joulunmakuinen vihreä tee ja miehen leipoma brownie.