Langastus: Pieni suuri hamsteri Nipa

Muutama vuosi sitten poika alkoi puhua, että hän haluaisi hamsterin. Nimenomaan hamsterin, ei mitään muuta eläintä. Lähes vuoden hamsterista haaveiltuaan poika sairastu Perthesin tautiin ja joutui jättämään rakkaan harrastuksensa, jääkiekon. Tuolloin päätimme, että olisi hyvä aika hankkia hamsteri täyttämään harrastuksen jättämä aukko. Niin meille muutti pieni kääpiöhamsteri, talvikko, jonka poika nimesi Nipaksi.

Nipa kesyyntyi nopeasti, ja siihen saakka kaikkia eläimiä hysteerisesti pelännyt tyttäremmekin uskaltautui sitä silittelemään ja sylittelemään. Nipa oli siis terapiahamsteri molemmille lapsillemme. Suuri tehtävä pienelle eläimelle

Nipa kävi lasten mukana yökyläilemässä mummolassakin. Siellä sille rakennettiin duploista leikkipuistoja. Liukumäkeen Nipa kiipesi itse aina uudestaan ja uudestaan. Hassu eläin.

Nipa juoksenteli usein iltaisin pojan sängyssä pojan lukiessa kirjoja. "Äiti, Nipa pissas mun tyynylle!" oli tuttu huuto. Nipa tykkäsi kiipeillä pojan vaatteissa ja hiuksissa. Olkapäältä oli hyvä tarkkailla tapahtumia.

Pääsiäisenä Nipa tuurasi pupuja ja tipuja seikkailemalla pääsiäisohran joukossa.

Pojan sairaus eteni nopeammin ja paremmin kuin kukaan uskalsi aluksi kuvitellakaan, ja varovaisesti hän sai alkaa tehdä paluuta jäille. Ensin sai mennä luistelemaan, sitten joukkueen treeneihin ja tänä syksynä täysillä mukaan peleihinkin. Juoksu ja hypyt ovat vielä kiellettyjä, eikä äiti pysty katsomaan kaikkia pelitilanteita, mutta lonkka on kestänyt tämän urheilun.

Nipa täytti kaksi vuotta, mikä on talvikolle jo pitkä ikä. Syntymäpäivänsä aikaan Nipa tuntui saavan uutta virtaa, sen päiväaktiivisuus lisääntyi ja häkin sisustus meni uusiksi joka yö, kun Nipa kaiveli puruissaan.

Torstaiaamuna minulle kuiskattiin: "äiti, kato kuinka hassusti Nipa nukkuu". Tiesin heti, mistä oli kyse, mutta lähetin lapset kouluun kertomatta totuutta, ettei koko koulupäivä menisi itkuksi. Koulupäivän ja kiekkotreenien jälkeen kerroin, että Nipa on nyt nukkunut ikiuneen. Loppuilta menikin lapsia lohdutellessa.

Lauantaina hautasimme Nipan omaan pihaamme, köynnösruusun juurelle. Haudalle laitoimme kanervaruukun, etteivät alueella liikkuvat metsäneläimet kaivaisi Nipaa ylös. Taco-laatikkoon laitettiin puruja ja pehmustetta sekä muutama herkkupala matkaevääksi. Kuoppaan laitoimme myös pojan valitseman amarylliksen sipulin ja toivomme, että Nipa lähettää sen myötä meille terveisensä vielä ensi keväänä.