Rouva Hulda Huoliryppy

Tällä kertaa sain kuvaajaksi äitini. Nyt valinnanvaraa oli kuvissa enemmän kuin miehen tai jälkikasvun ollessa kameran takana, kun kuvaaja jaksoi räpsiä useita otoksia. Silti en ole ihan tyytyväinen. Ilmeisesti minun täytyisi keskittyä enemmän mallin kouluttamiseen kuin kuvaajien - ainakin voisi hymyillä... No, onneksi muutama ihan kelvollinen kuva sentään löytyi muistikortilta. Kovin on vaan vakavia ilmeitä ja otsa huolikurtuilla.

Neuloin Huldan käyttöneuleeksi Menitan alekorista pari kesää sitten nappaamistani sukkalangoista. Väri on ihana ja pitkähihaisen paidan kanssa ei ainakaan minua pistele.

Hartioista ja niskasta istuvuus ei ehkä ole ihan täydellinen, koska aloitin kavennukset ehkä hieman liian myöhään. Riittävän hyvä kuitenkin arkikäyttöön eli en jaksa purkaa ja tehdä uusiksi.

Tykkään periaatteessa Huldan liehuvista etureunoista, mutta joskus ne tuntuvat epäkäytännöllisiltä. Silloin voin sulkea takin vaikkapa huivineulalla, tai esimerkiksi tällä takorautaisella huivisoljella, jonka ostin viime vuonna Syysmatin markkinoilta Vuorenpeikon pajan kojusta.

Nämä värit ovat minulle hyvin tyypillisiä, ruskean eri sävyt ja metsän- tai sammalenvihreä. Turvavärejä.