keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Ei olisi pakko palella

Nyt on se aika vuodesta, että palelen jatkuvasti. Tai oikeastaan aina on se aika vuodesta, mutta näin syksyllä palelua ei taltuta mikään. Iltaisin kotivarustukseeni kuuluu kahdet villasukat. Haaveilen isosta, paksusta villatakista, johon voisin kääriytyä. Sen puutteessa vedän niskaani toisinaan jopa kaksi collegehupparia.
Kotona on kohtuullisen helppo lisätä lämmittäviä kerroksia, mutta töissä olisi tarpeen säilyttää jonkinlainen tyyli, vaikkei meillä tiukkaa pukukoodia olekaan. Omassa huoneessa istuessani minulla on villasukat, kämmekkäät ja huivi tai keeppi hartioilla, mutta ihan aina en voi koko päivää kopissani kököttää. Silloin tarvitsisin siistejä neulepuseroita tai -takkeja. Onhan noita muutama jo täällä blogissa esitelty, mutta useammallekin olisi käyttöä.
Viime talvena ostin mustaa Woolia. Kesällä ajattelin, että neulon takin valoisana aikana. Tein kuitenkin kavennuksia ja lisäyksiä ihan omaan tahtiini, ja purkuhommiksi meni. Takakappaleen sain tahkottua valmiiksi jokin aika sitten, seuraavat osat eivät ole vielä päässeet puikoille. Hillityt palmikot eivät juuri mustassa erotu, mutta toisaalta se tässä mielestäni juuri onkin viehättävää. Musta bleiserimallinen neuletakki sopisi kovin moneen tilanteeseen.
Keväällä ostin leijonankeltaista alpakkaa, jotta saisin pirteän villatakin syksyn lämmikkeeksi. Minulla on kaksi hihanalkua. Kokeilin ensimmäistä kertaa magic loop -tekniikkaa kahteen kappaleeseen yhtä aikaa. Ainakaan opetteluvaiheessa työ ei ollut kovin mukaanotettava, eikä toisaalta edennyt telkkaria katsellessakaan. Luultavasti erotan hihat omille puikoilleen, mikäli mielin saada tätä etenemään. Tähän mennessä olen siirtänyt ne lyhyemmälle kaapelille ja napannut puikkojen päätkin johonkin muuhun käyttöön... Takki olisi mukavan ohut, mutta lämmin. Uskon, että aurinkoinen väri toisi lisälämpöä.
Tämä pusero on viittä vaille valmis. Yritän kerätä rohkeutta kiinnittääkseni hihat. Muut saumat olen oppinut ompelemaan kohtuullisen siististi, mutta näistä tulee aina rumat, joten aloittaminen ei houkuttele. Lisäksi minua epäilyttää kivalta näyttävän, selkäpuolelle sijoitetun nappilistan toimivuus. Ehkä ompelen sen varmuuden vuoksi kiinni ja jätän vain muutaman napin oikeasti avattavaksi pukemisvaraksi, ettei tarvitse työkavereita vaivata napittamaan monta kertaa päivässä. Lanka on viime syksynä Anttilasta ostettua Silky Tweediä.
Ostin Silky Tweediä myös toiseen puseroon, jossa on tullut typeriä mittailu- ja arviointivirheitä hihakavennuksissa, ja se vaatisi vähän pohdintaa ja purkamista. Kaikki kappaleet ovat tuota säätöä vaille valmiit. Lanka on ihanaa, malli on ihana, neuloja on joskus vähän tyhmä.

Kesken on myös se alkutekijöihinsä purettu SYTYCK-takki. Ja beige Cloud odottaa pääsevänsä takiksi tai puseroksi myös. Eli palelusta voin syyttää pitkälti vain omaa saamattomuuttani.

2 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Tuosta keltaisesta Alpacasta tulee ihana neuletakki. Väri on just niin hieno kuin muistinkin.

Kyllä se siitä *taputtaa olalle*, kuka noita keskeneräisiä laskee...?

Pysseliini kirjoitti...

Olalle taputuksia täältäkin :D Aivan ihanaa kun toisillakin on melkein sata työtä kesken tai vaiheessa syystä tai toisesta..
Ja olet sinä kyllä ahkera! Noin monta isoa työtä melkein valmiina, vaikka nyt aikaa olisikin mennyt kuukausia, niin silti.
Minä en ole vielä ikinä saanut edes aloitettua takkia/puseroa aikuisten kokoisena.. Että niin ;)