Onnea vaan

Vanhenin marraskuun alussa vuodella. Sovin mieheni kanssa, että käyn itse ostamassa  itselleni lahjan. Vietin Lankamaailmassa pitkälti toista tuntia selaten välillä mukaani ottamiani ohjekirjoja ja muistiinpanojani. Varsinkin ihanat silkit, silkki-alpakat ja silkki-mohairit houkuttelivat, mutta päädyin lopulta ostamaan kahdet villapaitalangat.

Vyyhdillä on muhkeaa superwash-villaa ja kerällä keväänvihreää eko-värjättyä superwash-alpakkaa. Ostin myös törkyhalpaa harmaata sukkalankaa ja tuollaisen kirjoneuletta helpottamaan tarkoitetun sormeen pujotettavan häkkyrän. Ostoksistani kaupanpäälisiksi sain kaksi kerää kenties karkeinta koskaan tapaamaani sukkalankaa.

Toki meillä oli myös kakkua. En muistanut ottaa kuvaa leikatusta kakusta, joten kerron, että tässä on valkoisella sokerimassalla päälystetty suklaa-kinuskikakku. Loistavan makuista. Tämä oli mieheni ensimmäinen kokeilu sokerimassan kanssa, ja sitä oli hieman liian vähän tämänkokoista kakkua varten. Ohueksi kaulittu levy siis hieman repesi, mutta se ei haitannut syöjiä.

Joutunen käymään Lankamaailmassa lähiaikoina vielä uudestaan, sillä tarkoista laskelmistani huolimatta Balder ei riitä suunnittelemaani puseroon. Nopeasti se kyllä neuloutuu, sillä neljän vartin puserosta puolet on jo valmistunut. Langassa on suunnilleen sama määrä metrejä sadassa grammassa kuin mallipuserossa, mutta juoksevuus on silti ihan eri. Lämmin ja paksu pusero tuosta kyllä tulee.