Nyt se loppuu. Viisi viikkoa meni ihan huomaamatta.
Välillä ehdin neuloakin, mutta enimmäkseen olen koukuttanut lapset ristiseiskaan, lukenut lukemattomia kirjoja, syönyt ja juonut kaikkea hyvää, tavannut ystäviä ja sukulaisia. Niin ja unohtanut työasiat.
Kesän suloisin vauva oli tämä päivän vanha Janette-alpakka Särkänniemessä. En ole ihan vielä keksinyt, miten saisin alpakka-aitauksen mahtumaan pihaamme.
Seuraavaksi voisin kirjoitella lankaostoksista, leipomuksista tai puutarhajutuista. En siis valmiista käsitöistä, mutta mitäs noista kolmesta saisi ensimmäiseksi olla?
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Rannalta rannalle
Kesäpäivistä on otettu kaikki irti veden äärellä lojuen. Yksi neulomuskin on saatu valmiiksi ja otettu heti käyttöön.
Talvivarastoihin on jo kuivuroitu yrttejä sekä pakastettu mansikoita. Pitihän niistä toki kakkukin tekaista. Varsinaista ohjetta ei ollut, mutta pohjana on paketti täytekaurakeksejä ja 50 g voita. Täytteesen laitoin paketin maustamatonta tuorejuustoa, suunnilleen saman verran turkkilaista jugurttia, puolitoista desiä sokeria (vähän vähempikin olisi ehkä riittänyt), pari desiä kermaa vaahdotettuna sekä neljä liivatelehteä puoleen desiin raparperimehua liotettuna. Pinnalle napsin kurkkuyrtin kukkia omasta kukkapenkistä.
Leipääkin olen muutaman kerran leiponut. Se on vaan niin hyvää.
Talvivarastoihin on jo kuivuroitu yrttejä sekä pakastettu mansikoita. Pitihän niistä toki kakkukin tekaista. Varsinaista ohjetta ei ollut, mutta pohjana on paketti täytekaurakeksejä ja 50 g voita. Täytteesen laitoin paketin maustamatonta tuorejuustoa, suunnilleen saman verran turkkilaista jugurttia, puolitoista desiä sokeria (vähän vähempikin olisi ehkä riittänyt), pari desiä kermaa vaahdotettuna sekä neljä liivatelehteä puoleen desiin raparperimehua liotettuna. Pinnalle napsin kurkkuyrtin kukkia omasta kukkapenkistä.
Leipääkin olen muutaman kerran leiponut. Se on vaan niin hyvää.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Kaverini Kentsu
Olen saanut keittiöön uuden kaverin. Oikeastaan kaveri ei kyllä ole järin uusi, Kentsu on nimittäin vuosimallia '82. Sen ehkä saattaa huomata Kentsun ulkoasusta.
Kentsu muutti meille appivanhempien varastosta, jossa se on ollut toimettomana ainakin vuosikymmenen. Yhteistyömme oli alkuun vähän takkuista, ja sinistä savuakin päästiin näkemään. Kentsussa on onneksi elvytysnappi, ja tutustuminen jatkuu. Lapsia naurattaa, kun taikinoita vaivatessani juttelen Kentsulle kannustavasti, jotta pääsemme toivottuun tulokseen.
Kentsulla on erilaisten vatkaimien lisäksi tehosekoitin sekä raastinosa. Kentsu on täysin yhteensopiva nuorempien lajitoveriensa kanssa, joten lisäosia voisi ostaa vaikka kuinka paljon. Tehosekoittimen kuivahtaneiden tiivisteiden tilalle sain hankittua uudet yhdellä puhelinsoitolla. Arvostan suuresti tällaista vuosikymmenien yli jatkuvaa tuotekehitystä, joka ei pakota ostamaan aina uusia ja uusia vekottimia.
Kentsu on saanut minut innostumaan leivän leipomisesta. Taikinajuurella startattua, hartaudella vaivattua, pitkään kohotettua. Hyvää.
Kentsu muutti meille appivanhempien varastosta, jossa se on ollut toimettomana ainakin vuosikymmenen. Yhteistyömme oli alkuun vähän takkuista, ja sinistä savuakin päästiin näkemään. Kentsussa on onneksi elvytysnappi, ja tutustuminen jatkuu. Lapsia naurattaa, kun taikinoita vaivatessani juttelen Kentsulle kannustavasti, jotta pääsemme toivottuun tulokseen.
Kentsulla on erilaisten vatkaimien lisäksi tehosekoitin sekä raastinosa. Kentsu on täysin yhteensopiva nuorempien lajitoveriensa kanssa, joten lisäosia voisi ostaa vaikka kuinka paljon. Tehosekoittimen kuivahtaneiden tiivisteiden tilalle sain hankittua uudet yhdellä puhelinsoitolla. Arvostan suuresti tällaista vuosikymmenien yli jatkuvaa tuotekehitystä, joka ei pakota ostamaan aina uusia ja uusia vekottimia.
Kentsu on saanut minut innostumaan leivän leipomisesta. Taikinajuurella startattua, hartaudella vaivattua, pitkään kohotettua. Hyvää.
perjantai 1. heinäkuuta 2011
Lakko loppuu lomaan
Valkoinen köynnösruusu on juuri niin ihana kuin haaveilinkin. Maanantaina avautuivat siis ensimmäiset kaksi kukkaa, nyt kukkia on pilveksi asti. Ja pieniä vaaleanpunaisia nuppuja on vielä useita odottamassa vuoroaan puhjeta herkiksi valkoisiksi ihanuuksiksi. Tästä saa siis nauttia vielä pitkään. Ah ja voih!
Niin, nyt on heinäkuun ensimmäinen päivä. Päivä, jolloin vuoden vaihteessa aloittamani lakko päättyy. Aika vilkaista taaksepäin ja laskea sakkokierrokset.
Onhan niitä lankeamuksia tullut. Ostettu on Lidlin puuvillalangan lisäksi neljä kerää valkoista Novitan Bambua "tästä tulisi kiva kesätoppi ja Bambu on jo lopetettu eikä sitä saa juuri mistään", kaksi kerää Novitan Puroa "äkkiä jotain lähikaupasta koulutuspäivän lounastauolla, kun mukana ollut hiha valmistui nopeammin kuin uskoinkaan" sekä kaksi vyyhtiä loistavan väristä Sari-silkkiä "ihan vaan siksi, että värit!!". No, huonomminkin olisi voinut mennä, koska muitakin lankakeriä on tullut tässä hiplailtua.
Helmiä olen ostanut Tukholmasta ja maalaismarkkinoilta ja muita korutarvikkeita Sinellistä ainakin kolmesti. Hupsista. Olen myös ostanut Ottobren naistenlehden "kyllä mä vielä joskus opin ompelemaan", kesän Modan "kun on niin kuuma, ettei jaksa lukea, mutta lehteä voi selailla" ja Suloisimmat sukat -kirjan "kun niitä sukkalankojakin on niin paljon".
Olen siis tosi hyvä keksimään selityksiä hankinnoilleni. Lakko ei ole täysin pitänyt, mutta se on opettanut harkintaa ja miettimistä, vaikka 12 lankeamusta kuuden kuukauden aikana tarkoittaa hups-ilmiötä joka toinen viikko. Hups!
Sakkokierroksiahan tuosta rapsahtaa sääntöjeni mukaan ainakin kolmen kuukauden verran. Kahdet (joulu)lahjalangat pitäisi hankkia ja yhdet puikotkin, muuten pitäisi nykyisillä varastoilla tulla vielä kohtuullisen hyvin toimeen. Kesäloman reissuilta saattaa toki jotain tarttua aina mukaan... Ehkäpä suon heinäkuun itselleni "hengähdysatukoa" ja hankintoja ilman huonoa omatuntoa ja jatkan lakkoilua sen jälkeen viilatuin säännöin vielä loppuvuoden.
Niin, nyt on heinäkuun ensimmäinen päivä. Päivä, jolloin vuoden vaihteessa aloittamani lakko päättyy. Aika vilkaista taaksepäin ja laskea sakkokierrokset.
Onhan niitä lankeamuksia tullut. Ostettu on Lidlin puuvillalangan lisäksi neljä kerää valkoista Novitan Bambua "tästä tulisi kiva kesätoppi ja Bambu on jo lopetettu eikä sitä saa juuri mistään", kaksi kerää Novitan Puroa "äkkiä jotain lähikaupasta koulutuspäivän lounastauolla, kun mukana ollut hiha valmistui nopeammin kuin uskoinkaan" sekä kaksi vyyhtiä loistavan väristä Sari-silkkiä "ihan vaan siksi, että värit!!". No, huonomminkin olisi voinut mennä, koska muitakin lankakeriä on tullut tässä hiplailtua.
Helmiä olen ostanut Tukholmasta ja maalaismarkkinoilta ja muita korutarvikkeita Sinellistä ainakin kolmesti. Hupsista. Olen myös ostanut Ottobren naistenlehden "kyllä mä vielä joskus opin ompelemaan", kesän Modan "kun on niin kuuma, ettei jaksa lukea, mutta lehteä voi selailla" ja Suloisimmat sukat -kirjan "kun niitä sukkalankojakin on niin paljon".
Olen siis tosi hyvä keksimään selityksiä hankinnoilleni. Lakko ei ole täysin pitänyt, mutta se on opettanut harkintaa ja miettimistä, vaikka 12 lankeamusta kuuden kuukauden aikana tarkoittaa hups-ilmiötä joka toinen viikko. Hups!
Värien hehku ei toistu tässä täydellisesti, mutta katsokaa nyt!!! Kannussa huippuhyvää jääteetä. |
Sakkokierroksiahan tuosta rapsahtaa sääntöjeni mukaan ainakin kolmen kuukauden verran. Kahdet (joulu)lahjalangat pitäisi hankkia ja yhdet puikotkin, muuten pitäisi nykyisillä varastoilla tulla vielä kohtuullisen hyvin toimeen. Kesäloman reissuilta saattaa toki jotain tarttua aina mukaan... Ehkäpä suon heinäkuun itselleni "hengähdysatukoa" ja hankintoja ilman huonoa omatuntoa ja jatkan lakkoilua sen jälkeen viilatuin säännöin vielä loppuvuoden.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)