Kaverini Kentsu

Olen saanut keittiöön uuden kaverin. Oikeastaan kaveri ei kyllä ole järin uusi, Kentsu on nimittäin vuosimallia '82. Sen ehkä saattaa huomata Kentsun ulkoasusta.

Kentsu muutti meille appivanhempien varastosta, jossa se on ollut toimettomana ainakin vuosikymmenen. Yhteistyömme oli alkuun vähän takkuista, ja sinistä savuakin päästiin näkemään. Kentsussa on onneksi elvytysnappi, ja tutustuminen jatkuu. Lapsia naurattaa, kun taikinoita vaivatessani juttelen Kentsulle kannustavasti, jotta pääsemme toivottuun tulokseen.

Kentsulla on erilaisten vatkaimien lisäksi tehosekoitin sekä raastinosa. Kentsu on täysin yhteensopiva nuorempien lajitoveriensa kanssa, joten lisäosia voisi ostaa vaikka kuinka paljon. Tehosekoittimen kuivahtaneiden tiivisteiden tilalle sain hankittua uudet yhdellä puhelinsoitolla. Arvostan suuresti tällaista vuosikymmenien yli jatkuvaa tuotekehitystä, joka ei pakota ostamaan aina uusia ja uusia vekottimia.

Kentsu on saanut minut innostumaan leivän leipomisesta. Taikinajuurella startattua, hartaudella vaivattua, pitkään kohotettua. Hyvää.