Annoin siis itselleni luvan shopata lankaa heinäkuussa. En yllätyksekseni riehaantunut kovin pahasti, oikeastaan ostokseni olivat hyvinkin harkittuja ja järkeviä - tässä kuvassa jopa maltillisia ja kohtuullisia, ellei peräti niukkoja.
Heinäkuun alkupuolella tein iltapäiväretken Lankamaailma Nordiaan. Minulla oli oikein ostoslista. Ostinkin Jannea lasten villatakkeihin: poika toivoi "Suomensinistä" ja tyttö vaaleanpunaista. Erään pienen tytön lahjaneuleisiin ostin vadelmanpunaisen kirjavaa Baby Ullia. Ruskeaa Vilmaa ostin paidallisen itselleni, tosin kotona huomasin, että tiheys ei taida sopia suunnittelemaani malliin, mutta onhan noita muitakin malleja... Mustasta Vilmasta tulee sukat, samoin kaupanpäälisiksi saamastani Raggegarnista.
Kuun lopulla piipahdin Soukan Menitassa. Kiersin liikkeen kolmeen kertaan ja silittelin ihanuuksia. Sisäinen pihini kuitenkin kielsi ostamasta puserollista Rowania tai Malabrigoa - en siis saanut tätä ajatusta edes keskusteluun maksajan roolia näytelleen mieheni kanssa. Mukaan tarttui vain ruskeaa, ohutta sukkalankaa. Paidallinen ruskeaa, ohutta sukkalankaa.
On taas mistä neuloa, kun ei siitä tähänkään saakka ole pulaa ollut. Silti varovaisesti esitetyt joululahjasukkatoiveet aiheuttavat ostopaineita - toivottuja Nalle- ja Seiskaveikkavahvuuksia ei varastossa ainakaan sopivissa väreissä liiemmälti muistaakseni ole... Ehkäpä teen kuitenkin tarkistuskierroksen lanka-arkullani ennen Prisman lankahyllyille säntäämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti