Vilukissan pikkujoulu

Kukaan ei varmaan ylläty, jos kerron, että tällä viikolla minua on palellut. Tänään töissä minulla oli kahdet villasukat, kämmekkäät ja hartiahuivi kuvassa näkyvän vaatetuksen lisäksi. Neuloessani Joukahaista kuvittelin, ettei 7-veikkapuserolle olisi tarvetta kuin joskus ulkoillessa, mutta olenkin päässyt käyttämään sitä ihan useasti viime talvena ja taas viime aikoina.

Kylmyyden keskelle sain piristyspaketin ystävältä. Ennenmaistamatonta suklaata (nam!), vaaleanpunaisia helmiä, kahdet sormikaspuikot ja kauniisti ristipistoiltu saksikoriste (sellainen tuo kai on, taitavaa työtä joka tapauksessa!). Ja lankaa: neljää väriä alpakkaa, kaksi kerää kutakin väriä. Elli ehdotti, että näistä voisi syntyä seuraava kirjoneuleprojekti, ja vähän on sellainen kutina, että pipo ja lapaset näistä voisi vaikka syntyäkin. Kunhan ensin saan sen sytyck-takin vähän paremmalle mallille...

Ja ihaninta kaikesta on tuo tyynyliina kaiken muun alla! Pari vuotta sitten näin vastaavan jossain sisustuslehdessä, mutta en ollut valmis maksamaan Laura Ashleyn hintaa. Kyselin Ellilltä, olisiko tuollainen vaikeaa ommella, ja sainkin hyviä vinkkejä. No, ompeluharrastukseni ei ole ottanut tuulta alleen, mutta ihastukseni tuohon tyynyliinaan ei ollut unohtunut. Onni on ystävä, joka muistaa pienetkin yksityiskohdat.

Tarpeeseen neulottua ja kamalasti kaikkea

Lokakuun alussa huomasin tarvitsevani mustan boleron. Lokakuun lopussa hankin siihen langat. Ja nyt marraskuun lopussa saan sen käyttöön. Aika nappisuoritus.

Viime aikoina olen viehättynyt vähemmän on enemmän -ajatuksista, ja olenkin laittanut meille tarpeettomaksi käynyttä tavaraa kiertoon. Väljentyneet säilytystilat tuntuvat helpottavilta. Nyt katseeni on kääntynyt omiin harrastusvälineisiini.

Minulla on yli 20 neulekirjaa ja -lehteä, mikä tarkoittaa noin noin 700 ohjetta Ravelryn kirjastossa. Lisäksi Ravelryssä on yli 57 000 ilmaista ohjetta. Minulla on myös muita askartelu-, ompelu- ja käsityöaiheisia kirjoja ja lehtiä. Minulla on 19 eriasteisesti keskeneräistä neule- tai virkkuutyötä. Minulla on noin 8 kiloa lankaa, joille olen keksinyt 32 selvää suunnitelmaa ja vielä jää lankaa ylikin. Lisäksi koru- ja muita askartelutarvikkeita minulla on vähintäänkin riittävästi, huovutusvilloja laatikollinen ja kankaitakin olen ajoittain hamstrannut, kun olen päättänyt opetella ompelemaan.

Meillä on ensi vuodelle pari isompaa säästötavoitetta, ja olenkin miettinyt, haastaisinko itseni säästämään harrastuskuluissa niinkin radikaalisti, että vuoden 2011 aikana en käyttäisi yhtään rahaa lankaan, harrastekirjoihin tai käsityö- ja askartelutarvikkeisiin. Samalla saisin varastoja pienemmiksi. Aika hurjalta tuo haaste tuntuisi, vaikkakaan ideat, ohjeet ja välineet eivät varmasti loppuisi kesken. Jätän ajatuksen hautumaan.

Melkein koko perheen harrastus

Työmatkaneuleena viime aikoina kulkeneet sukat valmistuivat tänään ja pääsivät heti miehen jalkoja lämmittämään.

Sormivirkkaavan pojan lisäksi minulla on ainaoikeaa neulova tyttö. Kunnianhimoisena tavoitteena on tehdä iskälle kaulaliina, mutta jospa tästä kuitenkin tulisi peitto nukkekotiin.

Jotain aina välillä valmistuukin

Aina välillä saan jotain valmiiksikin, vaikka välillä tuntuu, että keskeneräiset käsityöni vievät kohta enemmän säilytystilaa kuin langat.

Anttilasta vuosi sitten ostamani Silky Tweed on mukavaa neulottavaa. Valmis neule sen sijaan on yllättävänkin laskeutuva ja ehkä melkein lötkö. Lötköys ei kuitenkaan haittaa, kun pusero on ihan täydellinen: yhtä aikaa kevyt ja vilpoisa, mutta kuitenkin pehmoinen ja lämmin. Maltan tuskin odottaa, että saan valmiiksi vihreän puseron samasta langasta.

Nappilista takana on kiva idea, mutta taisin valita vähän liian pienet napit, koska päivän mittaan ne aukeilevat itsekseen. En välttämättä tahtoisi isompia nappeja, joten saatan ommella selän suurimmaksi osaksi kiinni ja jättää vain pari ylintä nappia auki pukemisvaraksi.

Lapsella on tiedossa metsäretki, jonne saa ottaa virallisten eväiden lisäksi vähän herkkuja. Nämä m&m-keksit läpäisivät makutestin helposti.

Kengät sanoo koo-koo-koo

SYTYCK-emo heitti porkkanahaasteen: pitäisi kertoilla tanssikengistä, eli neulontapaikoista. Taidan olla vähän musikaalityyppiä: saatan ratketa tanssimaan missä ja milloin tahansa, viis siitä, mitkä kengät sattuu olemaan jalassa. Minulla on melkein aina neule mukanani, jotta voin sopivan tilaisuuden tullen kieputtaa silmukoita kerroksen tai kaksi.

Peruskuntoa ylläpidän päivittäin lähijunassa. Kallisarvoista neulonta-aikaa on parikymmentä minuuttia kumpaankin suuntaan. Työmatkaneuleen tulee olla sellainen, jota voi neuloa ilman ohjetta, koska ohjeelle ei ruuhkajunassa yleensä ole tilaa. Neuloessa pitää pystyä juttelemaan mahtavan aamujunaporukan kanssa ja se pitää voida nakata takaisin laukkuun melkein milloin tahansa.

Kotoisin paikka neulomiselle on kuitenkin tässä. Sohvannurkassa kaikki on sopivasti käden ulottuvilla. Kuvassa sohvalla on aktiivisesti keskeneräisten töiden kassit, SYTYCKiä Novitan kassissa ja torkkupeittoa vihreässä. Sohvan toisessa päässä on kirjahylly käsityökirjoineen, toisessa päässä lanka-arkku. Sohvapöydän hyllyihin mahtuu keskeneräisten töiden laatikot sekä puikkopussit ja muut tarvikkeet. Pöydällä on tilaa läppärille ja vähintään teemukille, mukavan usein myös miehen leipomuksille.

Sohvalle kokoontuu monesti koko perhe erilaisin kokoonpanoin, ja paikat vaihtuvat tarpeen mukaan. Tänään keskipaikalla sormivirkkasi poikani niin vauhdikkaasti, ettei kamera pysynyt perässä.

Jaa se SYTYCK-takki? Eteneehän sekin, vaikka hitaasti. Noin viikko sitten oltiin tässä vaiheessa, nyt jo vähän pidemmällä.

Tylsistyttää

Viikonloppuna neuloin flunssanpoikasen uuvuttamana lähinnä torkkupeittoa: ainaoikein, lisätän aina kerroksen alussa yksi silmukka. Tätä jatketaan ensimmäisen kerän loppuun, ja toisen kerän ajan kavennan joka kerroksen alussa. Toinen aivoton neulomus on junatyönä oleva perussukka harmaasta karkeasta langasta.

Kuvassa piileksii 200 g harmaaraidallista sukkalankaa,
joka hyökkäsi kimppuuni hakiessani eväitä Lidlistä.

Tänään kotimatkalla tuntui siltä, että illalla voisin tarttua johonkin vähän aivotyöskentelyä vaativaan hommaan. Josko sitä SYTYCK-takkia aloittelisin uudestaan.

Torkkupeitto

Taas oli pakko hankkia lankaa. Poika tarvitsee vähän ohuempia villasukkia, joten ostin kerän Nallea. Kaksi valkoista Nalle-kerää taas on tytölle legginseihin, pidettäväksi mekon ja mekkotakin kanssa talven paremmissa menoissa.

Nallukoiden takana oleva hillitön pallero on Novitan kampanjalankaa, jota oli ihan pakko ostaa vain sen hysteerisen koon takia. Kerässä on 200 g etupäässä tekokuituista huttua. Päätin, että kahdesta kolmen euron kerästä syntyy ajan hengen mukaisesti trendikäs ja ehdottoman tarpeellinen torkkupeitto sohvaa koristamaan ja viluvarpaita lämmittämään.

Mies teki isänpäiväkakkunsa itse. Suklaa-marenkipiiraan ohje on suklaaleivontakirjasta, ja jopa minun makuuni melkein liian makea.

Neulovia otuksia

En yleensä pidä koriste-esineistä eli pölynkerääjistä, kuten niitä yleensä nimitän. Nyt minua on alkanut kuitenkin viehättää tämä neulova Muumimamma.

kuva: Iittala

Töissä minulla on jo pitkään ollut nimikkomukinani Heljä Liukko-Sundströmin Kutojapuput.

kuva: Iittala

Ja pölynkerääjistä puheen ollen: tämäkin on aika söpö. Enkä tosiaankaan ajattele tätä tyttären leikkeihin, vaan voisin tehdä tästä roomboxin omaksi ilokseni...

kuva: Sylvanian Famielies

Onnea vaan

Vanhenin marraskuun alussa vuodella. Sovin mieheni kanssa, että käyn itse ostamassa  itselleni lahjan. Vietin Lankamaailmassa pitkälti toista tuntia selaten välillä mukaani ottamiani ohjekirjoja ja muistiinpanojani. Varsinkin ihanat silkit, silkki-alpakat ja silkki-mohairit houkuttelivat, mutta päädyin lopulta ostamaan kahdet villapaitalangat.

Vyyhdillä on muhkeaa superwash-villaa ja kerällä keväänvihreää eko-värjättyä superwash-alpakkaa. Ostin myös törkyhalpaa harmaata sukkalankaa ja tuollaisen kirjoneuletta helpottamaan tarkoitetun sormeen pujotettavan häkkyrän. Ostoksistani kaupanpäälisiksi sain kaksi kerää kenties karkeinta koskaan tapaamaani sukkalankaa.

Toki meillä oli myös kakkua. En muistanut ottaa kuvaa leikatusta kakusta, joten kerron, että tässä on valkoisella sokerimassalla päälystetty suklaa-kinuskikakku. Loistavan makuista. Tämä oli mieheni ensimmäinen kokeilu sokerimassan kanssa, ja sitä oli hieman liian vähän tämänkokoista kakkua varten. Ohueksi kaulittu levy siis hieman repesi, mutta se ei haitannut syöjiä.

Joutunen käymään Lankamaailmassa lähiaikoina vielä uudestaan, sillä tarkoista laskelmistani huolimatta Balder ei riitä suunnittelemaani puseroon. Nopeasti se kyllä neuloutuu, sillä neljän vartin puserosta puolet on jo valmistunut. Langassa on suunnilleen sama määrä metrejä sadassa grammassa kuin mallipuserossa, mutta juoksevuus on silti ihan eri. Lämmin ja paksu pusero tuosta kyllä tulee.

Kaappien kätköistä

Hankimme joku aika sitten makuuhuoneeseen uuden lipaston, ja olen järjestellyt kaappeja ja vaatehuonetta väljempään kuntoon. Löysin muun muassa tämän muutama vuosi sitten tehdyn syyskoristeen.

Neulahuovutin styrox-sydämen päälle syksyisten lehtien värisiä villoja ja kiinnitin kuumaliimalla kävyt, jotka lapset hakivat pihalta. Koriste on roikkunut siimalla ikkunassa useampana syksynä.

Löysin myös pipoja, joita neuloin viime talvena pojan kiekkojoukkueelle myytäväksi. Lanka on Novitan Saanaa, mallit peruspipoja omasta päästä, väri tietysti joukkueen paidoista. Viime kaudella turnausten ja kotipelien järjestämisessä oli vielä niin paljon opeteltavaa, että nämä jäivät meille, mutta jospa tänä vuonna saisin nämä myyntiin saakka.

Lipaston pari laatikkoa täyttyi neuleilla, ja sujautin niiden joukkoon punaseetripaloja koita estämään. Kesän ajan säilössä olleiden talvivaatteiden joukossakin näitä oli. Keväällä hion pintoja vähän hiekkapaperilla ja sujautan nappulat taas varastoitaviin laatikoihin.