Ei pöllömpää

Hiihtolomareissulla pysähdyimme Titityyssä. Ostin uuden puikon edellisen postauksen katkenneen tilalle. Lisäksi mieheni sanoi, että saan valita nimipäivälahjani sieltä.

Lahja mahtui sopivasti tyttären tekemälle savilautaselle.

Koska lankamäärä kotona on hengästyttävän suuri, valitsin tällä kertaa jotain muuta. Succaplokin Mini-Paavo-korvikset ovat vastustamattomat. Niiden kaveriksi lähti kaksi mini-Väiskiä.

Värimaailma yllätti itsenikin.

Vuosikin jo vaihtui

Blogiparka on saanut viettä joulun ja vuodenvaihteen ihan koskemattomana. Käsityörintamallakin on ollut kovin hiljaista. Työn alla on totuttuun tapaan monta juttua, mutta valmista ei tule juuri mistään. Piparitalokin jäi lautakasaksi - kokoaminen ei sopinut minun hermorakenteelleni lainkaan.

Jonain iltana joulun alla saimme iltapalaksi juustosydämiä, jotka maistuivat glögin kanssa erinomaisilta.

Tulosten vähyydestä huolimatta pukki taitaa arvostaa ponnistuksiani käsityörintamalla ja toi sekä toivomani kirjan että täydennystä välineistöön. Näpertelyharrastukset ovat joulun jälkeen keskittyneet kuitenkin lähinnä legopalikoihin - lasten kanssa koottiin sekä uudet että kaikki entisetkin legot: niin Cityt, Belvillet kuin Star Warsitkin.

Joulun jälkeen herkuissakin on siirrytty ainakin aavistuksen terveellisempään suuntaan. Simppeli, mutta maultaan täydellinen iltapala tai vaikka jälkiruoka syntyy kreikkalaisesta jugurtista, mantelirouheesta ja hunajasta - ihan tavallinenkin käy, mutta tällä kertaa lisäaromia antoi Hunaja-aitan mansikkahunaja.

Vilukissan pikkujoulu

Kukaan ei varmaan ylläty, jos kerron, että tällä viikolla minua on palellut. Tänään töissä minulla oli kahdet villasukat, kämmekkäät ja hartiahuivi kuvassa näkyvän vaatetuksen lisäksi. Neuloessani Joukahaista kuvittelin, ettei 7-veikkapuserolle olisi tarvetta kuin joskus ulkoillessa, mutta olenkin päässyt käyttämään sitä ihan useasti viime talvena ja taas viime aikoina.

Kylmyyden keskelle sain piristyspaketin ystävältä. Ennenmaistamatonta suklaata (nam!), vaaleanpunaisia helmiä, kahdet sormikaspuikot ja kauniisti ristipistoiltu saksikoriste (sellainen tuo kai on, taitavaa työtä joka tapauksessa!). Ja lankaa: neljää väriä alpakkaa, kaksi kerää kutakin väriä. Elli ehdotti, että näistä voisi syntyä seuraava kirjoneuleprojekti, ja vähän on sellainen kutina, että pipo ja lapaset näistä voisi vaikka syntyäkin. Kunhan ensin saan sen sytyck-takin vähän paremmalle mallille...

Ja ihaninta kaikesta on tuo tyynyliina kaiken muun alla! Pari vuotta sitten näin vastaavan jossain sisustuslehdessä, mutta en ollut valmis maksamaan Laura Ashleyn hintaa. Kyselin Ellilltä, olisiko tuollainen vaikeaa ommella, ja sainkin hyviä vinkkejä. No, ompeluharrastukseni ei ole ottanut tuulta alleen, mutta ihastukseni tuohon tyynyliinaan ei ollut unohtunut. Onni on ystävä, joka muistaa pienetkin yksityiskohdat.