perjantai 22. helmikuuta 2013

Ei pöllömpää

Hiihtolomareissulla pysähdyimme Titityyssä. Ostin uuden puikon edellisen postauksen katkenneen tilalle. Lisäksi mieheni sanoi, että saan valita nimipäivälahjani sieltä.
Lahja mahtui sopivasti tyttären tekemälle savilautaselle.
Koska lankamäärä kotona on hengästyttävän suuri, valitsin tällä kertaa jotain muuta. Succaplokin Mini-Paavo-korvikset ovat vastustamattomat. Niiden kaveriksi lähti kaksi mini-Väiskiä.

Värimaailma yllätti itsenikin.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Kutsukaa CSI!

Olinpa sitten jonain kertana jättänyt kutimen huolimattomasti sohvalle ja löysin sen sohvapöydältä tässä tilassa:
Asiaan saattoi vaikuttaa vuorovesien vaihe, kuun asento tai hormonitasapainon heittely, mutta kyllä itketti. Mun puikko!! Itkun hellitettyä seuraava ajatus oli, että onneksi ei ollut metallinen puikko, nyt olisi jollain reikä peffassa.

Syyllisiä etsittäessä En-Minä-Ainakaan ehti ensimmäisenä julistaa syyttömyyttään. Pääepäilty on kuuluisa taparikollinen Joku-Muu, jolla onkin pitkä lista rötöksiä tilillään. Syyttäjä on harkintansa jälkeen päättänyt, että tässä tapauksessa kyse on todennäköisesti kuolemantuottamuksesta, korkeintaan taposta, koska uhri itse on omalla käyttäytymisellään asettautunut vaaraan jäädä takamuksen alle.

torstai 14. helmikuuta 2013

Trendihuivi

Laitoin syksyllä kaulaani möbius-huivini. Tytär kommentoi, että hänellekin pitäis tehdä sellainen: "Tuubihuivit on nyt trendikkäitä!" Jos olisin ollut fiksu, olisin ottanut isot puikot ja paksun langan ja sutaissut tuubin muutamassa illassa. Mutta jokin sai minut valitsemaan ohuen langan ja noin kolmosen puikot ja tekemään tyttärelle ihan samanlaisen möbiuksen kuin omanikin on. Kun aloituksen saa valmiiksi, loppu on melko aivotonta helmineuletta. Eipähän tarvitse ainakaan miettiä, onko menossa oikea vai nurja puoli... Silti välillä oli iskeä uskonpuute, kun lankaa tuntui riittävän aina vaan ja korkeutta ei tullut yhtään lisää, vaikka neuloin ihan koko ajan. Sitten yhtäkkiä lanka loppui ja huivi oli valmis.
Ja on sitä kyllä käytettykin. Siitä on tullut koko talven käytetyin asuste. Tällainen suosio aina lämmittää tekijän mieltä.

Vaaleanpunaisissa sävyissä on myös tämä ystävänpäiväksi leipomani kakku. Ihan perussokerikakkupohja, jonka kostutin pakastemansikoiden sulatuksessa irronneella mehulla. Välissä on purkinpohja ranskankermaa, johon sekoitin vähän mansikkatomusokeria, sekä paljon mansikoita. Päälle harjoittelin pursotusta maustamattoman tuorejuuston ja mansikkatomusokerin seoksella, ja löytyipä kaapista vielä suloisia sydämiä päälle ripoteltavaksi.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Helmikuu on herkkukuu

Ihan mahdotonta aikaa tämä helmikuu. Ensin on ruuneperit, sitten laskiaiset, ystävänpäivät, nimpparit ja kummitytön synttärit. Ja joka neljäs vuosi vielä kihlajaispäiväkin. Vähän väliä pitää olla jotain herkkua vääntämässä ja syömässä. Uhhuh. Tänään siis vuorossa hillopullaa.

Palanpainikkeena oli testissä pinkkiä kiukkutipu-limua. Sehän on melkein suorastaan terveysjuomaa, porkkanamehua ja kaikkea. Nämä limut taitavat jäädä meidän herkkupäivien pysyvään valikoimaan.

Helmikuussa on hyvä tehdä myös helmihommia. Kaulakorussa kirkkaita särmikkäitä lasihelmiä ja mustia siemenhelmiä. Muistivaijeri-rannekorussa ja korviksissa hopeanvärisiä muovihelmiä ja mustia siemenhelmiä. Ei ehkä ihan mun tyyliset kuitenkaan, pistän jemmaan odottamaan sopivaa tilaisuutta tai käyttäjää.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Tennarisukkia

Tytär tilasi pinkit tennarisukat heti, kun olin hankkinut Novitan sukkalehden. Pinkkiä seiskaveikkaa ei siihen hätään löytynyt kotoa eikä kaupasta, mutta tyttö hyväksyi myös liilan. Hän muistutti minua pari kertaa kuussa: "Äiti, koska sä teet ne tennarisukat mulle? Äiti, teetkö sä sit seuraavaksi mulle ne tennarisukat?" Vihdoin viime syksynä sain aikaiseksi. Eihän näissä sitten lopultakaan kauaa nokka tuhissut - en ymmärrä, miksi aloittaminen oli muka niin vaikeaa. Heti perään tein tennarisukat myös veljelle.
Siihen nähden, miten sitkeästi näitä toivottiin, on käyttö ollut todella vähäistä. Lapset eivät selvästikään ole perineet minun ääreisverenkiertoani, kun eivät kaipaa kotona villasukkia jalkoihinsa. Mutta tulipahan tehtyä.
Oli pakko napata kuva eilisiltaisista Putous-eväistäni. Ruissipsejä ja dippivihanneksia. Lasissa on Angry birds -limua, jonka koostumus on limuksi yllättävän "terveellinen". Dippinä on turkkilaista jugurttia maustettuna valkosipulilla, valkopippurilla, hunajalla, ripauksella suolaa ja persiljalla. En kuitenkaan saanut herkutella yksikseni: vaikka lapsilla oli lauantaikarkkinsa, kävivät heidänkin kätensä vähän väliä minun kupillani!

perjantai 8. helmikuuta 2013

Joskus ja jouluna

Joulun aikaan meillä oli herkkuja tarjolla Mariskooleissa. Tyttö kysyi, että miksi me ei koskaan syödä jälkkäriä näistä kipoista. Niin, tiedättehän nämä esiteini-ikäisten "ei koskaan" ja "kaikki muutkin"... Mutta aika oikeassa tyttö kyllä olikin, Mariskoolit ovat harvoin käytössä. Lähinnä siksi, että en uskalla pestä niitä tiskikoneessa, ja käsitiski ei ole meidän perheessä kenenkään lempilaji. Yhtenä iltapäivänä kuitenkin päätin kuitenkin tarjoilla välipalaksi ruusunmarja-mansikkakiisseliä nimenomaan näistä pienistä skooleista. Ja maistuihan se ehkä vielä astetta paremmalle.
Pari päivää myöhemmin jälkkäri-iltapalaksi tarjoiltiin miniskooleista punaherukka-banaanirahkaa. Herukat olivat omien pensaiden viimekesäistä satoa. Täytyisi muistaa lisätä pientä ylellisyyttä ihan arkisiinkin juttuihin, vaikka sitten vain jalallisten jälkiruokamaljojen muodossa.

Ostin jo viime viikonloppuna ensimmäiset siemenet kevään kylvöjä varten. Oikeastaan minun ei vielä pitänyt, koska en ole ehtinyt tarkistaa, mitä viime vuodelta jäi varastoon, mutta kun marketissa huomasin ison valikoiman luomulaatuisia siemeniä, niin naps vaan niitä hyppäsi kärryihin (ja pari ei-luomua niiden vanavedessä). Kylvöpuuhiin en ole vielä päässyt, koska en ole saanut hankittua multaa. Mutta jospa vaikka viikonloppuna, chili ja paprika ainakin pitäisi jo laittaa alulle.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Mur-mur

Olimme tyttären kanssa työväenopiston kurssilla myös joulun alla. Silloin vuorossa oli koko viikonlopun huovutuskurssi. Olimme samanlaisella kurssilla myös edellisenä vuonna, ja sunnuntaina kotiin lähtiessä tyttö ilmoitti, että haluaa kurssille uudestaan. Syksyllä minun piti sitten olla skarppina, kun ilmoittautuminen alkoi. Kurssi täyttyikin alle vartissa!

Ehdimme tehdä ja kokeilla monenlaista, mutta tästä päätyöstämme olemme molemmat äärettömän ylpeitä. Tyttö päätti, että haluaa tehdä nallekäsinuken. Vartaloon käytimme punertavan ruskeaksi värjättyä sekä luonnonharmaata villaa. Siitä tuli kiva, meleeratun oloinen väri. Korvien ja kuonon kanssa tuli opittua uusia ratkaisuja. Silmät käytiin ostamassa kurssin jälkeen Sinellistä. Niitä oli paketissa useampi pari, joten ehkä meidän pitää yrittää päästä ensi vuonnakin kurssille tekemään lisää otuksia.
  
Joskus pienenä kyselin äidiltäni, että milloin sitä "Ruusperin päivää" taas vietetään. No, tänään meillä syödään jälkiruuaksi ja iltapalaksi "Ruusperin kakkua". Ohje Kinuskikissalta, tosin mantelit vaihdoin kookoshiutaleisiin, että sopii koko perheelle. Pitänee vielä sovittaa nämä synnit kuntopyörän päällä illalla telkkaria katsellessa...

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Solmeilukurssin satoa

Muutama viikko sitten vietimme tyttären kanssa mukavan lauantain työväenopiston perhekurssilla. Saimme kokeilla erilaisia solmeilutekniikoita. Kiinalainen kierrenyöri oli tekniikoista hitain, mutta silti oma suosikkini. Tyttö tykästyi tähän tekniikkaan, jonka nimi haihtui juuri nyt mielestäni.
Munkinnyöriavaimenperiä teimme useita. Omaan käyttööni ne ovat avaimenperiksi turhan järeitä, mutta vaikka laukkukoruna ihan hauskoja.

Työväenopiston kurssitarjonnasta löytyi kevääksi ilahduttavan paljon perhekursseja, ja muutama kurssi onkin vielä kevääksi varattuna. On kivaa päästä kokeilemaan erilaisia tekniikoita ja saada vinkkejä uusien juttujen parissa. Eniten minua jännittää pojan hinkuma piirustuskurssi loppukeväästä. En ole koskaan osannut (ainakaan omasta mielestäni) piirtää ollenkaan. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle on kuitenkin välillä ihan virkistävää poiketa.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Kiskoilla

Vuosi käynnistyi kovin hitaasti. Niin hitaasti, että edellisen kerran kirjoittaessani en ehtinyt edes huomata kirjoittavani neulomisesta, vaikka olin virkannut. Puolustaudun vuodenvaihteessa piinanneella kammoflunssalla, joka vei mehut hyvinkin puoleen väliin tammikuuta.

Aina jossain välissä on kuitenkin ehdittävä tarttua puikkoihinkin. Hyvää neulomisaikaa minulle tarjoaa nykyään VR. Toki junamatkat voisi käyttää myös ihan oikeasti hyödyksi ja päntätä päähän tietoa, mutta aina ei jaksa. Silloin on hyvä nollata vaikkapa pitsisukkien parissa. Samalla voi vaikka kuunnella äänikirjoja, joita olen lainannut ahkerasti kirjastosta. Sinikka Nopolan pakinat olivat kyllä vähän riskialtista junakuunneltavaa, kun niille tuli tyrskähdeltyä ihan ääneen.