Ajan ja rajan takaa

Koska olen itse asettanut itselleni ostoslakon, houkuttelevat nettikaupat tavallistakin enemmän tutkailemaan tarjontaansa. Jokin aika sitten sain päähäni, että tarvitsen haluan siis tarvitsen ehdottomasti pienet kangaspuut. Ilman lakkoakin tuon hintaluokan hankintaa varten olisi pitänyt laskeskella senttejä jonkin aikaa. Akuuttiin tuskaan löytyi kuitenkin helpotus yllättävän läheltä: äidin varastosta.

Olen saanut nämä leikkikangaspuut isältäni yli 20 vuotta sitten. Olen kutonut näillä barbeille mattoja ja jotain pöytäliinantapaisia riepuja. Hukassa ovat ainoastaan sukkulat. Eihän näillä monimutkaisia kudonnaisia voi tehdä, mutta tyhjää paremmat kuitenkin.

Pohjassa oleva "Made in USSR"-leima herättää suurta hilpeyttä ja nostalgiafiilistä.

Onnea vaan

Vanhenin marraskuun alussa vuodella. Sovin mieheni kanssa, että käyn itse ostamassa  itselleni lahjan. Vietin Lankamaailmassa pitkälti toista tuntia selaten välillä mukaani ottamiani ohjekirjoja ja muistiinpanojani. Varsinkin ihanat silkit, silkki-alpakat ja silkki-mohairit houkuttelivat, mutta päädyin lopulta ostamaan kahdet villapaitalangat.

Vyyhdillä on muhkeaa superwash-villaa ja kerällä keväänvihreää eko-värjättyä superwash-alpakkaa. Ostin myös törkyhalpaa harmaata sukkalankaa ja tuollaisen kirjoneuletta helpottamaan tarkoitetun sormeen pujotettavan häkkyrän. Ostoksistani kaupanpäälisiksi sain kaksi kerää kenties karkeinta koskaan tapaamaani sukkalankaa.

Toki meillä oli myös kakkua. En muistanut ottaa kuvaa leikatusta kakusta, joten kerron, että tässä on valkoisella sokerimassalla päälystetty suklaa-kinuskikakku. Loistavan makuista. Tämä oli mieheni ensimmäinen kokeilu sokerimassan kanssa, ja sitä oli hieman liian vähän tämänkokoista kakkua varten. Ohueksi kaulittu levy siis hieman repesi, mutta se ei haitannut syöjiä.

Joutunen käymään Lankamaailmassa lähiaikoina vielä uudestaan, sillä tarkoista laskelmistani huolimatta Balder ei riitä suunnittelemaani puseroon. Nopeasti se kyllä neuloutuu, sillä neljän vartin puserosta puolet on jo valmistunut. Langassa on suunnilleen sama määrä metrejä sadassa grammassa kuin mallipuserossa, mutta juoksevuus on silti ihan eri. Lämmin ja paksu pusero tuosta kyllä tulee.

Korjataanko? Tietenkin!

No niinhän siinä sitten kävi, että välineet hajoavat juurikin kesken kiivaimman treenikauden. Olisiko tämä nyt sitten verrattavissa silmäpakoon trikoissa tai tanssikengän koron katkeamiseen:

Eniten käyttämäni KnitPro-kaapelit, 60- ja 80-senttinen, kokivat saman kohtalon. Kaapeli irtosi holkista. Pikaliimaa ei löytynyt edes miehen työkalupakista, joten hätäpaniikkiratkaisuna tartuin kokeeksi askarteluliimaan.

Ja kas, sehän toimii! Pidemmällä kaapelilla olen huiskinut menemään eilisestä saakka, joten tänään korjasin lyhyemmän samalla tavalla. Olen minä vaan aika näppärä.

Tänään mies teki iltapalaksi ricotta-browniesia. Ihan älyttömän hyvää, ei liian makeaa.

 

Tänään kävin ostamassa langat Neulo, jos osaat -takkiini. Lopullinen värivalinta ratkesi Anttilan lankahyllyjen puutteiden perusteella, mutta olen ihan tyytyväinen kuitenkin. Esittelen langat huomenna, kun show alkaa.Vähän jo jännittää!