Helmikuu on herkkukuu

Ihan mahdotonta aikaa tämä helmikuu. Ensin on ruuneperit, sitten laskiaiset, ystävänpäivät, nimpparit ja kummitytön synttärit. Ja joka neljäs vuosi vielä kihlajaispäiväkin. Vähän väliä pitää olla jotain herkkua vääntämässä ja syömässä. Uhhuh. Tänään siis vuorossa hillopullaa.

Palanpainikkeena oli testissä pinkkiä kiukkutipu-limua. Sehän on melkein suorastaan terveysjuomaa, porkkanamehua ja kaikkea. Nämä limut taitavat jäädä meidän herkkupäivien pysyvään valikoimaan.

Helmikuussa on hyvä tehdä myös helmihommia. Kaulakorussa kirkkaita särmikkäitä lasihelmiä ja mustia siemenhelmiä. Muistivaijeri-rannekorussa ja korviksissa hopeanvärisiä muovihelmiä ja mustia siemenhelmiä. Ei ehkä ihan mun tyyliset kuitenkaan, pistän jemmaan odottamaan sopivaa tilaisuutta tai käyttäjää.

Kesäfiilis

Keväällä ostamistani Lidlin puuvillalangoista syntyi Buttercup. Mukava neuloa, mukava päällä, konepesun kestävä. Eli kaikinpuolin käyttökelpoinen kesäneule.

Eräänä iltana ennen loman alkua keväällä työreissulta mukaan tarttuneet charmit asettuivat ketjuun lomasuunnitelmaksi: laukku tarkoittaa reissuja, perhonen vapaata olemista, leivos ja kuppi hyvää ruokaa ja juomaa, sydän rakkaita ihmisiä ja kukka puutarhaa ja luontoa. Siinäpä hyvän kesäloman ainekset.

Lomailevat lapset saivat tänään herätä uunituoreen leivän tuoksuun, kun paistoin kolme yön yli jääkaapissa kohonnutta kauraleipää. Itsekin oli pakko syödä muutama viipale.

Yksi unelma täyttyi tänään, kun pohjantähti aukaisi kaksi ensimmäistä kukkaa. Valkoinen ruusuköynnös oli ensimmäinen asia, jonka tiesin haluavani omaan pihaani. Nuppujen määrä antaa odottaa ihanan paljon kukkia.

Joulukuun alkua

Lumen alle hautautuneena, kynttilöitä poltellen valmistaudumme hiljalleen jouluun. Neulottuja lahjoja en tänä vuonna aio antaa, koska pari edellistä joulunalusaikaa olen neulonut maanisesti lähes stressiin saakka. Joulukortteja idion ja valmistelin yhtenä iltana, mutta homma tyssäsi siihen, että perheen muut askartelijat olivat tyhjentäneet korttipohjavaraston.

Pari kotitekoista lahjaa on kuitenkin tarkoitus paketoida. Tyttären kanssa yhteistyössä syntyi korut ja korurasiat hänen kummilleen puolisoineen.

Lapset taiteilivat mummonsa kanssa piparimökin itsenäisyyspäivän viikonloppuna syötäväksi. Toinen on suunnitteilla jouluksi.

Pujottelin itsenäisyyspäivän sopivat korut. Seuraavan kerran sonnustaudun näihin varmaankin keväällä kiekon MM-kisojen aikaan.

Lukuläksyn kuulustelua

Lapseni luokalla on tehtävänä lukea ääneen 15 minuuttia kerrallaan, ja kun lukukertoja on koko luokalla riittävästi, pidetään juhlat. Tänään kuuntelin kertomusta Kaappikellon kummituksista ja pujottelin samalla tämän korun.

Kun kerran pääsin vauhtiin, tein myös simppelin sormuksen.

Akut ladattuna

Viikonloppuna matkan varrelle sattui Sinelli, josta tarttui mukaan kaikkea kivaa.

Kuvassa näkyy lauantai-iltana tarpeeseen pikaisesti "tekemäni" koru, eli sinellistä ostettu lasiriipus, jonka solmin nauhaan. Ja kas, sain asuni oli täydennetty.

Tänä iltana sain aikaan vähän enemmän askartelua vaatineen rannekorun. Valitettavasti tästä tuli itselleni hieman liian väljä, joten taitaa mennä odottamaan vähän isompikätistä lahjottavaa.

Huomasin viikonloppuna myös vakavan puutteen vaatekaapissani: tarvitsen ehdottomasti mustan, 3/4-hihaisen boleron/pikkujakun. Sopivaa mallia ja lankaa pitää vielä miettiä.

Helmien viemää

Helmihommat vievät mennessään. Tänään sain seuraa tyttärestä, joka pujotteli itselleen rannekorun muovihelmistään ja kaulakorun puuhelmistään. Minä sain aikaiseksi pari silmukkamerkkiä ja pari rannekorua.

Eiliset vasemmalla, uudet oikealla.

Rannekoru syntyi tänään täydentämään pari vuotta sitten tehtyä settiä.

Kivikoruunkin löytyi materiaalia.

Kuvien laatu on luokaton. Jatkossa täytyy jaksaa käyttää jalustaa ja yrittää etsiä enemmän valoa.

Viimeistelin myös yhden kesällä aloittamani projektin. Tylsä pihaharja sai jo kesällä valkoista maalia pintaansa, nyt koristelin sen perhosilla. Yksi servetti riitti juuri sopivasti. Ensi kesää odotellessa...

Päätin liittyä syksyn hauskimpaan neulehaasteeseen:

Karsintakierroksella lajini on hiphop ja esittelin taitojani seuraavasti:

Tanssin ja neulon pitkälle samalla tavalla: lähes joka lajia olen kokeillut ainakin alkeiskurssin verran, mutta mitään en ole ottanut ainoaksi oikeaksi lajiksi. Nautin tanssimisesta ja neulomisesta, teen niitä ensisijaisesti omaksi ilokseni. Teoriassa tiedän, miten monimutkaisetkin kuviot onnistuvat, käytännössä en aina niihin kuitenkaan taivu. Ja täytynee myöntää, että tuntuu kivalta, jos joku sattuu kehaisemaan jotain muuvia tai neulomusta, vaikka ensisijaisesti tanssin/neulon ihan itselleni...

Helmiä ja herkkuja

Pitkät yöunet ja aamutee tekevät ihmeitä flunssanpoikaselle. Kotitöitä tai muita velvollisuuksia en jaksanut ajatellakaan, mutta koruja näpertelin monta tuntia. Onpa hyvä, että on tullut kerättyä varastoon kaikenlaista tarviketta, niin akuuttiin koruilukohtaukseen löytyy helpotusta ilman kauppareissuakin.

Kaulanauha työavaimille

Kaksi silmukkamerkkiä

Koru viime viikonlopun massailuista

Välillä oli noustava pöydän äärestä jaloittelemaan. Katsellessani makuunuoneen ikkunasta ulos huomasin oransseja täpliä. Kanttarelleja käytännössä omassa pihassamme!

Itse en syö sieniä, mutta pakkohan nuo oli käydä keräämässä pois. Kyllä niille syöjä löytyy.

Jatkoin vielä illansuussakin helmien pujottelua. Ja mikäs siinä oli pujotellessa, kun huolto toimii näin hyvin:

Pehmeä suklaakeksi, muokattu tästä ohjeesta

Korujen värimaailma jämähti tänään vaaleanpunaisen/pinkin ja vihreän yhdistelmään. Mielestäni niistä tulee raikkaan reipas fiilis. Monesti pukeudun mustaan, harmaaseen tai ruskeaan, joihin korut ja huivit tuovat vähän väriä.

Piiiitkä kaulakoru, jota voi käyttää kaksin-, kolmin- tai nelinkerroin

Loput samanlaiset helmet rannekoruksi

 Myös tämä joskus aiemmin tehty rannekoru sopii tämänpäiväisten väkerrysten seuraksi.

Kuvista huomaa, että luonnonvaloa ei sisällä enää tahdo riittää, ja pokkarikameran ominaisuudet tai minun kuvaustaitoni eivät valonpuutetta kompensoi. Hmph.

Ja jos ei flunssa ole tälä toimintaterapialla vielä selätetty, niin kyllä se näillä lääkkeillä viimeistään lähtee:

Mies leipoi nämäkin.