Ylämummo ja papat

Pojan pitäisi treenata vetoja ja laukauksia ahkerasti kesän aikana. Päädyimme tuunausratkaisuun sen sijaan, että olisimme ostaneet maalivahdin näköisen kankaan.

Sen verran minäkin lajista ymmärrän, että ylämummo pitää olla.

Ja koska maali nyt kuitenkin rajaa puutarhaani, niin se saa toimia myös köynnöskrassien kiipeilytukena. Todennäköisesti nämä krassit tulevat ottamaan osumaa, mutta kokeillaan nyt kuitenkin.

Äitienpäivän ilta

Koska kevät sittenkin tuli ja kesäkin on jo ainakin melkein täällä, päätin kuvata pihaa ja terassia iltateen aikaan.

Pihatöitä olen paahtanut monta päivää, ja nyt alkaa näyttää ihan kivalta. Hyvä niin, sillä ihan lähipäivinä meidän pitäisi päästä hommiin kaupungilta vuokraamallemme viljelypalstalle.

Joskus ja jouluna

Joulun aikaan meillä oli herkkuja tarjolla Mariskooleissa. Tyttö kysyi, että miksi me ei koskaan syödä jälkkäriä näistä kipoista. Niin, tiedättehän nämä esiteini-ikäisten "ei koskaan" ja "kaikki muutkin"... Mutta aika oikeassa tyttö kyllä olikin, Mariskoolit ovat harvoin käytössä. Lähinnä siksi, että en uskalla pestä niitä tiskikoneessa, ja käsitiski ei ole meidän perheessä kenenkään lempilaji. Yhtenä iltapäivänä kuitenkin päätin kuitenkin tarjoilla välipalaksi ruusunmarja-mansikkakiisseliä nimenomaan näistä pienistä skooleista. Ja maistuihan se ehkä vielä astetta paremmalle.

Pari päivää myöhemmin jälkkäri-iltapalaksi tarjoiltiin miniskooleista punaherukka-banaanirahkaa. Herukat olivat omien pensaiden viimekesäistä satoa. Täytyisi muistaa lisätä pientä ylellisyyttä ihan arkisiinkin juttuihin, vaikka sitten vain jalallisten jälkiruokamaljojen muodossa.

Ostin jo viime viikonloppuna ensimmäiset siemenet kevään kylvöjä varten. Oikeastaan minun ei vielä pitänyt, koska en ole ehtinyt tarkistaa, mitä viime vuodelta jäi varastoon, mutta kun marketissa huomasin ison valikoiman luomulaatuisia siemeniä, niin naps vaan niitä hyppäsi kärryihin (ja pari ei-luomua niiden vanavedessä). Kylvöpuuhiin en ole vielä päässyt, koska en ole saanut hankittua multaa. Mutta jospa vaikka viikonloppuna, chili ja paprika ainakin pitäisi jo laittaa alulle.

Kukkivat hyötykasvit tai hyödylliset kukat

Kameran muistikortilta löytyi vielä kesäisiä kuvia puolivahingossa syntyneestä kukkapenkistäni. Ensisijaisesti halusin ja haluan edelleen hyötypuutarhan, mutta jotain silmäniloakin pitää toki olla. Kaikilla kukkapenkkiini kylvämilläni kukilla on ainakin teoriassa myös hyötytarkoitus, vaikka pääasiassa saavatkin toimia ötökänhoukuttimina.

Kirjavan kukkapenkkini "keltaisessa päässä" kukkivat kehäkukat ja niiden takana auringonkukat. Näille main nakkasin myös morsingon siemeniä. Luulen, että lehtiruusukkeita on muodostunut, joten ensi vuonna jännitetään kukkien nousemista. Hyötykäyttöön pitäisi käyttää nimenomaan näitä ensimmäisen vuoden lehtiä - niillä saisi värjättyä sinistä lankaa.

Keltaisten kukkien viereen nakkasin siemenpussin, jossa luki "syötävät kukat". Pussin kuvassa oli keltaisia, kellertäviä ja vaaleita kukkia, mutta sieltä nousi lähinnä sinistä kurkkuyrttiä ja oranssinpunaista krassia. Värisuunnitelmani ei siis toteutunut, mutta tykkään näistäkinm värestä. Kurkkuyrttiä on vaan ehkä vähän liikaakin pieneen kukkapenkkiini.

Kurkkuyrtin vieressä reviiriään laajentaa agressiivisesti huumaavalle tuoksuva, hennon vaaleanpunertava suopayrtti. Sain taimen pari vuotta sitten kälyltäni. Ensimmäisessä paikassaan taimi näivettyi, ja siirsin sen viime kesänä tähän penkkiin. Nyt se voi vähän turhankin hyvin. Varsinkin sateella suopayrtin pitkät kukkavarret lakoavat kaiken muun päälle. Ensi kesäksi siirtänen tämän pensasaidan juurelle, jossa se saakin sitten levitä houkuttelemaan kimalaisia ja perhosia puutarhaani. Olin jo parin kukkimattoman kesän aikan ehtinyt unohtaa kasvin nimen, ja kun sen kukkiessa lopulta tunnistin sen, ilahduin kovin, kun se sopii täydellisesti tähän "hyötykukkapenkkiini". Suopyrtin juurta voisi käyttää lipeän ohessa saippuan valmistuksessa.

Penkin toinen pää on varattu valkoisille, sinisille, vaaleanpunaisille ja violeteille kukille: tänä vuonna vasta lehtiruusukkeita kasvattaneelle rohtosormustinkukalle, kamomillasauniolle ja laventelille. Vasta siementen kylvämisen jälkeen tulin muuten ajatelleeksi, että ei tainnut olla ihan fiksu veto heitellä samaan penkkiin kaikenlaisia syötäviä kukkia ja myrkyllistä sormustinkukkaa... Enpä taida ensi kesänä lähettää miestä ja lapsia hakemaan koristuksia salaattiin tai kakkuun. Eli tuon kukan hyötytarkoitus on ihan teoreettinen. ;-)

Hyödyksi olen käyttänyt kehäkukkia ja kurkkuyrtin kukkia koristeena salaateissa ja krassin lehtiä tuomaan terävyyttä muuten mietoihin salaattisekoituksiin. Kamomillasauniota suunnittelin kuivaavani teetarpeiksi, mutta se saikin tänä kesänä toimia pihan kirvamagneettina, eikä ötökkäisten kasvien kerääminen houkutellut. Laventelista olen kerännyt muutaman oksan nipuksi sängynpäätyyn ja ainakin kuvittelen nukkuvani vähän paremmin.

Tänä iltana aion sytyttää pari kynttilää, keittää mukillisen kaakaota ja ommella napit keltaiseen alpakkatakkiin. Aamuisin töihin lähtiessä on jo aika viileää, vaikka kotimatkalla saattaa tulla ihan hiki.

Kevyt kesälounas

Kuumina kesäpäivinä kaipasimme kevyitä lounaita, ja sellaisena toimivat hyvin erilaiset piirakat raikkaan salaatin kera.

Feta-pinaattipiirakan pinaatit ovat oman maan satoa, tomaatit kaupasta. Tästä ei jäänyt murentakaan jäljelle, kun lapset saatiin houkuteltua ruokapöytään.

Yhtä nopeasti katosi myös kinkkupiirakka, jonkä täytteeseen tuli paprikoita, sipulia ja cheddaria. Suolaisen piirakan pohjan ohjeen lunttaan peruskouluaikaisesta kotitalouskirjasta, täytteitä laitan fiilispohjalta.

Sadonkorjuuta

Yhtenä kesäisenä aamuna yritin ehtiä ottamaan kuvan kesäkurpitsankukan ruuhkasta, mutta kimalaisista kaksi kiirehti eteenpäin ennen kuin sain kameran valmiiksi.

Kesäkurpitsoita on tullut ihan kiitettävästi. Jostain sysytä niitä kasvaa isoksi aina kolme tai neljä yhtä aikaa. Onneksi niistä saa kaikkea kivaa, kuten suklaakakkua. Ja pakastimeen olen laittanut niitä raasteena, saavat sitten syksyn ja talven aikana mehevöittää vaikkapa jauhelihakastikkeita.

Viime syksynä tuikkasin lavaan ihan kokeilumielessä yhden tavallisen kaupasta ostetun valkosipulin kynnet. Sadoksi sain kolme yksikyntistä ja kahdeksan 5-7-kyntistä valkosipulia. Ihan koko talveksi tämä saalis ei taida riittää, mutta loistosato kuitenkin. Tänä syksynä laitan kaksi valkosipulia multiin!

 

Ostin kesän alussa kaksi punaista ja kaksi mustaa viinimarjapensasta. Ensimmäisen kesän sato jäi vähän niukaksi. Raakileita oli yksi terttu, kypsäksi asti ehti tämä yksi. Joka sekin meni jonkun elukan suuhun. Ehdokkaita riitää, pihapiirissä kun on mm. mustarastaita, metsäkyyhkyjä, fasaaneja, käpytikka ja monenlaisia pikkutirppoja, joita en osaa nimetä.

Viime kesänä näimme kotipihassa myös vaskitsan, tänä vuonna terassin alle livahti sisilisko. Keväällä töihin lähtiessäni tapasin monena aamuna jäniksiä ja kolmen kauriin poppoon. Ollaan välillä naureskeltu, että tässähän voisi saada lähiruualle ihan uusia ulottuvuuksia... Läheisessä joessakin on kuulemma särkien lisäksi haukia ja taimeniakin.

Lakko loppuu lomaan

Valkoinen köynnösruusu on juuri niin ihana kuin haaveilinkin. Maanantaina avautuivat siis ensimmäiset kaksi kukkaa, nyt kukkia on pilveksi asti. Ja pieniä vaaleanpunaisia nuppuja on vielä useita odottamassa vuoroaan puhjeta herkiksi valkoisiksi ihanuuksiksi. Tästä saa siis nauttia vielä pitkään. Ah ja voih!

Niin, nyt on heinäkuun ensimmäinen päivä. Päivä, jolloin vuoden vaihteessa aloittamani lakko päättyy. Aika vilkaista taaksepäin ja laskea sakkokierrokset.

Onhan niitä lankeamuksia tullut. Ostettu on Lidlin puuvillalangan lisäksi neljä kerää valkoista Novitan Bambua "tästä tulisi kiva kesätoppi ja Bambu on jo lopetettu eikä sitä saa juuri mistään", kaksi kerää Novitan Puroa "äkkiä jotain lähikaupasta koulutuspäivän lounastauolla, kun mukana ollut hiha valmistui nopeammin kuin uskoinkaan" sekä kaksi vyyhtiä loistavan väristä Sari-silkkiä "ihan vaan siksi, että värit!!". No, huonomminkin olisi voinut mennä, koska muitakin lankakeriä on tullut tässä hiplailtua.

Helmiä olen ostanut Tukholmasta ja maalaismarkkinoilta ja muita korutarvikkeita Sinellistä ainakin kolmesti. Hupsista. Olen myös ostanut Ottobren naistenlehden "kyllä mä vielä joskus opin ompelemaan", kesän Modan "kun on niin kuuma, ettei jaksa lukea, mutta lehteä voi selailla" ja Suloisimmat sukat -kirjan "kun niitä sukkalankojakin on niin paljon".

Olen siis tosi hyvä keksimään selityksiä hankinnoilleni. Lakko ei ole täysin pitänyt, mutta se on opettanut harkintaa ja miettimistä, vaikka 12 lankeamusta kuuden kuukauden aikana tarkoittaa hups-ilmiötä joka toinen viikko. Hups!

Värien hehku ei toistu tässä täydellisesti, mutta katsokaa nyt!!!
Kannussa huippuhyvää jääteetä.

Sakkokierroksiahan tuosta rapsahtaa sääntöjeni mukaan ainakin kolmen kuukauden verran. Kahdet (joulu)lahjalangat pitäisi hankkia ja yhdet puikotkin, muuten pitäisi nykyisillä varastoilla tulla vielä kohtuullisen hyvin toimeen. Kesäloman reissuilta saattaa toki jotain tarttua aina mukaan... Ehkäpä suon heinäkuun itselleni "hengähdysatukoa" ja hankintoja ilman huonoa omatuntoa ja jatkan lakkoilua sen jälkeen viilatuin säännöin vielä loppuvuoden.

Kesäfiilis

Keväällä ostamistani Lidlin puuvillalangoista syntyi Buttercup. Mukava neuloa, mukava päällä, konepesun kestävä. Eli kaikinpuolin käyttökelpoinen kesäneule.

Eräänä iltana ennen loman alkua keväällä työreissulta mukaan tarttuneet charmit asettuivat ketjuun lomasuunnitelmaksi: laukku tarkoittaa reissuja, perhonen vapaata olemista, leivos ja kuppi hyvää ruokaa ja juomaa, sydän rakkaita ihmisiä ja kukka puutarhaa ja luontoa. Siinäpä hyvän kesäloman ainekset.

Lomailevat lapset saivat tänään herätä uunituoreen leivän tuoksuun, kun paistoin kolme yön yli jääkaapissa kohonnutta kauraleipää. Itsekin oli pakko syödä muutama viipale.

Yksi unelma täyttyi tänään, kun pohjantähti aukaisi kaksi ensimmäistä kukkaa. Valkoinen ruusuköynnös oli ensimmäinen asia, jonka tiesin haluavani omaan pihaani. Nuppujen määrä antaa odottaa ihanan paljon kukkia.

Kasvihuoneunelmia

Siirtäessäni taimia isompiin ruukkuihin ja kylväessäni uusia siemeniä kasvihuonekuumeeni nousi taas uusiin lukemiin. Mahdollisuuksia rajoittavat tila ja valitettavasti myös raha. Kasvihuoneen tulisi olla parvekemallia, koska sen paikaksi on suunniteltu terassia. Nurmialue on liian avonainen ainakin niin kauan, kunnes pensasaidat jaksavat kasvaa. Kekkilän Vihervitriini jää 750 euron ohjehinnallaan vain päiväuniini.

Visuaalisesti sekä toiminnallisesti parhaalla paikalla tiiliseinän vieressä tilaa on 110 senttiä väestönsuojan ilmanvaihtopömpelin sekä sadevesiputken välissä. Siihen mahtuisi sopivasti tämä puurakenteinen kasvihuone, joka maksaisi Plantagenissa satasen. Ulkonäkö on miellyttävä ja hintakin on kohdallaan. Muut tämän kokoluokan vaihtoehdot eivät ole kovin kauniita, mutta niiden etuna on helppo talvisäilytys ja edullinen hinta.

Olin jo melkein päätynyt tuohon Nelsonin puurakenteiseen malliin, kunnes löysin uuden rakkauden. Nyt yritän miettiä, että voisiko tämän sijoittaa yläkerran parvekkeen alle lautaseinän viereen, jossa tilaa on 150 senttiä sadevesiputken ja keittiön ikkunan välissä. Ovi terassille on juuri tuossa kohtaa, ja kulkuväylän täytyisi pysyä selkeänä. Suoraa valoa tähän kohtaan tulee kesällä ihan yhtä paljon kuin edelliseenkin sijoitusvaihtoehtoon, eli puolesta päivästä iltaan saakka. Tässä ratkaisussa grilli saisi siirtyä tiiliseinän viereen ja olisi kyseenalaista, mahtuisiko ruokapöytäkään enää katoksen suojaan. Terassin toiminnallisuus pitäisi siis miettiä ihan uusiksi. Eikä tämä nyt mikään varsinainen silmänilo ole. Mutku mä haluuuuuun....

Ensi kerralla ehkä taas jotain käsitöitäkin. Ehkä.

Helmikuu hurahti ohi

Helmikuu meni lähinnä aikaisempia neuleita käyttäessä. Uutta en juurikaan saanut aikaan.

Pojan sormivirkkaama nyöri virkkaantui pieneksi kulhoksi tai pesäksi.

Ystävänpäivänä syötiin mutakakkua ja vaniljajäätelöä. Pettämätön yhdistelmä.

Olohuoneen pikkuikkunalle sain ikkunalaudan, jolle pääsi heti siemeniä itämään. Nyt hylly on jo täydempi.

Kolmannellekin hyllylle on kohta tarvetta. Taimet ovat syrjäyttäneet joulukaktuksen ja helmililjat.

Nimipäivänäni herkuteltiin Key Lime -piiraalla.

Tulppaanit ja helmililjat lupailevat kevättä.

Tavaranvähennysprojekti etenee hyvin: tänään vietiin kolme Ikea-kassillista tavaraa kirpputorille. Yksi kassillinen lasten vaatteita ja toinen muita tavaroita lähti jo aikaisemmin kiertoon.

Lankalakko sen sijaan ei ole edennyt ihan yhtä hyvin: yhden viikon sakkokierroksen tienasin ostamalla 400 g valkoista puuvillalankaa Lidlistä. Lankeamiseen ei siis tarvittu ihkulankaa, visio valkoisesta paidasta/tunikasta ja lounastunnin piipahdus lähikaupassa riittivät.

Lintuja ja siemeniä

Pitkittynyt ja viime yönä korvatulehdukseksi äitynyt flunssa on pitänyt tehot matalalla. Työt ja muut pakolliset kuviot saan hoidettua, mutta käsityöt ja blogaaminen ovat jääneet taas vähemmälle huomiolle.

Viime viikonlopun vieraille tarjottiin kinkku-purjo-mustapekkapiirakkaa. Tytär pilkkoi kinkun ja purjon, minä tein taikinan ja hoidin uunin.

Minun puolestani kevät saa jo tulla: ostin siemeniä kylvöä odottamaan. Viime vuodelta meille ei jäänyt juurikaan varastoa. Yrttimme olivat pienoiskasvihuonepaketista, ja ne pienet pussit kuluivat kertakylvöllä loppuun. Tänä vuonna tuskin kaikki pussit tyhjenevät kokonaan, kun ei tuo plantaasimme kuitenkaan suuren suuri ole.

Mieskin täytti taas vuosia. Ikuiselle pikkupojalle tein lahjaksi kuivilla herneillä täytetyn kiukkuisen tipun.

Kesähaaveita

Tammikuussa on hyvä aika suunnitella tulevaa puutarhakesää, lukea kirjoja ja selata nettiä. Tässä vaiheessa kaikki haaveet saavat olla samalla viivalla, vaikka tiedänkin, että ihan kaikki eivät samana kesänä pääse toteutukseen.

kuva: Kekkilä

Koska kaikki kesät eivät suurella todennäköisyydellä ole yhtä suloisen kuumia kuin viime vuotinen, tomaattisadon varmistamiseksi tahtoisin pienen kasvihuoneen. Pieneenkin tilaan saisi varmasti myös paprikan- tai kurkuntaimen, ja kattoon voisi ripustaa chiliamppelin...

kuva: Kivikangas

Tehokasta tilankäyttöä olisi myös tällainen kukkiva seinä. Tai voisihan se olla myös syötävä seinä, jos koloihin istuttaisi yrttejä, salaattia tai vaikkapa mansikkaa.

kuva: MiniGarden

Toivoisin saavani pihalle myös vesiaiheen. En tahdo mitään isoa lampea, mutta pieni soliseva lähde toisi rauhallista tunnelmaa.

kuva: Bellart

Tuhkapensaiden tilalle nurmikon takareunaan haluaisin istuttaa 2-3 punaista ja 2-3 mustaa viinimarjapensasta. Sivurajan tuhkapensaat voisin vaihtaa vaikka marja-aroniaan, tai miksei niihin samoihin viinimarjoihinkin. Nurmikon takanurkkaan aion istuttaa raparperimättään. Portaiden pieleen mahtuisi juuri sopivasti vielä toinen viljelylaatikko, jolloin voisi laajentaa kasvivalikoimaa, ottaa paremmin huomioon eri lajien kasvupaikkatoiveet ja jopa harrastaa kiertoviljelyä.

kuva: Biolan

Tuollaisessa pihassa olisi nautinnollista istuskella syömässä jäätelöä, lukemassa kirjaa ja vaikkapa neuloa. Sitä odotellessa jatkan neulomista sohvannurkassa.

Puutarha nyt

Luonnostelin puutarhastamme karkean kaavapiirroksen, jossa mittasuhteet eivät välttämättä ole ihan kohdillaan.

"Pömpeli" on väestönsuojan ilmanvaihtosysteemi, joka on verhottu terassilaudoilla. Noin puolet terassista on katettu yläkerran parvekkeella. Unohdin merkitä kuvaan keittiön ja olohuoneen ikkunan sekä oven, jotka ovat kaikki katoksen alla. Mukulakivipolun pihan yleiseltä alueelta portaille rakensin heti ensimmäisenä kesänä - kivien kanniskelu läheisen pellon laidalta oli koko perheen harrastus.

Todellisuudessahan puutarha näytti tänään tältä. Pensasvaahteroiden päälle on aurattu kolmemetrinen kasa lunta. Todennäköisesti pensaat eivät tänäkään vuonna selviydy tästä hengissä, vaan saamme siihen taas uudet taimet. Näkösuojaa noista puskista saa odottaa vielä muutaman vuoden. Tuhkapensaat ovat menestyneet vielä surkeammin,  Nurmialueen ja terassin välillä ei juurikaan ole korkeuseroa, vaan hankea on tasaisesti joka puolella. Korkeuseroa ei ole myöskään meidän nurmialueemme ja pengerretyksen alla olevan yleisen nurmikon välillä. Noinkohan vappuna saa vielä tehdä lumitöitä...

Pihakuvia otin pojan kaverisynttäreillä, jotka vietettiin pihalla talvikisojen merkeissä. Lajeina oli mm. minisuksihiihtoa ja liukurilaskua. Synttäriherkkuina maistuivat grillimakkarat, pillimehut ja donitsit.

Kesämuistoja

Takapihallamme on todellinen talven ihmemaa, jossa lapset ovat laskeneet mäkeä ja kaivaneet luolia lumikasoihin. Olemme nauttineet näistä lumikeleistä ihan yhtä paljon kuin viime kesän helteistä. Ennätyspakkaset, -helteet ja -lumisateet saavat minun puolestani toistua tänä vuonna! Ihanista talvikeleistä huolimatta ajatukseni harhailevat jo keväässä, kesässä ja puutarhahommissa. Tulevaa suunnitellessa on hyvä vilkaista menneeseen.

Juhannuksen aikaan keräsin sateen jälkeen retiisejä.
Kuvassa myös vihreä hamppulangasta neulottu hame.

Meillä on iso terassi, noin 5 metriä kanttiinsa. Terassin kaksi sivua ovat talon seinää vasten. Lisäksi meillä on suunnilleen samankokoinen nurmialue, jota rajaa taloyhtiön istuttamat kitukasvuiset pensasaidat. Muutimme kesällä 2009, joten viime kesänä laitoin pihaa ensimmäistä kertaa. Hyödynsin pitkälti edellisen kotimme parvekkeella olleita ruukkuja. Halusin pihaamme vihanneksia ja yrttejä sekä valkoisia kukkia. Istutin tolpanjuureen Pohjantähti-ruusun, joka ei tietenkään vielä viime kesänä kukkinut. Ruukuissa kukkivat valkoiset pelargoniat, petuniat ja tulilatvat sekä yksi seinänvierustalle istuttamani perenna, jonka nimen unohdin parissa päivässä. Väripilkkuina toimivat muutamat kirkkaanväriset kukat.

Salaatteja, yrttejä ja herneitä kasvatin ruukuissa ja altakastelevissa parvekelaatikoissa. Yhdessä isossa ruukussa kukoisti kaksi tomaatintainta. Pientä vihannestarhaa varten hankin viljelylaatikon. Siinä kasvoi kesäkurpitsaa, retiisiä, porkkanaa ja punajuuria, joiden sadolla herkuttelimme monta kertaa. Amppeleissa ostamani kuukausimansikat kärsivät kuivuudesta, mutta chiliamppeli tuotti huikean sadon. Chiliä ja yrttejä sain kuivattua koko talven tarpeiksi.

Loppukesä menikin kastellessa plantaasia.
Tässä kuvassa vuosien takaisesta Novitan kampanja-Jasminista virkattu ja neulottu toppi.

Ensi kesän suunnitelmat ovat kehittymässä hiljalleen. Haluan panostaa vielä enemmän hyötyviljelyyn, mutta toki pihalla pitää olla tilaa niin lasten leikeille kuin aikuistenkin rentoutumiselle.

Mohairtunika

Ja jatketaan aiemmin valmistuneiden esittelyä. Kevättalvella kimppatilattiin Lenkkimohairia. Tähän tunikaan meni tarkalleen yksi vyyhti.

Aloitin tunikan ylhäältä alas Cavern cardigan -ohjeen mukaan. Kaula-aukon alareunasta eteenpäin neuloin pyörönä, kaventelin vyötärön tienoilla ja lisäilin silmukoita helmaa kohti. Jos nyt tekisin tämän uusiksi, en lisäilisin ehkä vähän vähemmän silmukoita. Muuten tykkään tästä tosi paljon.

Tykkään myös näistä omalta pihalta keräämistäni retiiseistä ja pikkuruisista porkkanoista. Ja parhaillaan keittiössä porisevasta Paholaisen hillosta, johon sain omasta maasta tomaatit, chilin ja oreganon. Ensi syksynä toivottavasti myös valkosipulin ja paprikat.