Piparitornin prinsessa

Minä ja piparitalon rakentaminen emme sovi yhteen. Niinpä olin enemmän kuin iloinen, kun äitini antoi tyttärelle synttärilahjaksi piparitalokurssin.

Jo ennen kurssia tyttö ja mummo pohdiskelevat mahdollisuuksia piparitalon toteuttamiseen. Malliksi valikoitui Tähkäpää-sadun torni, joka syntyi helposti muumitalon muoteilla.

Yhden illan kurssilla ei ihan koko tornin koristelu tullut valmiiksi, joten viimeiset silaukset syntyivät tänään kotona.

Sukaasilmäinen prinssi on jo saanut vapautettua prinsessan tornin vankeudesta.

Koska tuon saa syödä?

Käytiin Elma-messuilla

En ole aikoihin käynyt käsityömessuilla. En oikeastaan akuutisti tarvitse sen paremmin uusia ideoita kuin välineitä tai tarvikkeitakaan, joten epävakaan taloustilanteen vallitessa olen pitänyt parempana jäädä kotiin. Nyt kuitenkin voitin Sinellin facebook-arvonnasta liput Elma-messuille. Poika oli menossa messuille koulun kanssa, joten lupasin sitten tytölle messuretken viikonlopuksi. No, pojalta jäi messut väliin sairastumisen takia, mutta me kävimme kuitenkin ihmettelemässä messutarjontaa lauantaina.

Ensin tsekkasimme kädentaitopuolen. Ostimme vähän joulukorttitarpeita. Tyttö innostui DIY Showroomin osastolla tekemään itselleen pienen pussukan.

Äiti ihasteli sillä välin samalla osastolla olleita lamppuja. Suunnittelija kertoi ajatuksena olleen usein vain pakkaukseen käytetyn "epämateriaali" aaltopahvin käyttäminen jollain uudella, kestävällä tavalla. Minusta tässä on onnistuttu kerrassaan mainiosti, ja yritänkin keksiä, mihin kotonamme tällainen lamppu sopisi.

Sitten olikin aika siirtyä elukkamaailmaan. Erityisesti olimme menossa katsomaan kaneja, koska pupukuume vaivaa meitä molempia, mutta näköjään en sitten ottanut yhtään kuvaa pitkäkorvista. Joten loppuun vielä muutama kuva käsityöeläimistä eli alpakoista, laamoista ja lampaista.

 

 

Mitä opin itsestäni perhekursseilla

Vietin viime viikonloppuna yhden päivän tyttären kanssa työväenopiston kynttiläpajassa.

Ensin teimme kastettuja kynttilöitä. Käytössä oli neljä isoa kurkkupurkkia, joissa oli valkoista, keltaista, punaista ja sinistä kynttilämassaa. Huomasin, että tällaiset "askarrellaan-paskarrellaan omien ja vieraiden lasten kanssa" -sessiot ovat jossain määrin anaalille luonteelleni hankalia. En ihan pystynyt hillitsemään itseäni, vaan jouduin pyytämään ääneen, että josko siihen valkoiseen ei dippailtaisi niitä kynttilöitä samalla kertaa kuin värilliseen, vaan annettaisiin värillisten kerrosten kovettua ensin. Toki tämä vaikutti syntyviin värisekoituksiin ja efekteihin, mutta kun useampikin oli tekemässä esim. itsenäisyyspäivän kynttilöitä, niin ne keltaiset ja punaiset ylläriraidat eivät ilahduttaneet.

Kun tynnyreistä alkoi massat hiipua, vaihdettiin tekniikkaa ja alettiin valaa kynttilöitä erilaisiin muotteihin. Minulla oli mukana kaapin perukoille unohtuineita kertakäyttöisiä viinilaseja, silikonisia muffinivuokia, vanukaspurkkeja ja parittomia juomalaseja.

Olisimme ehkä saaneet määrällisesti enemmän aikaan erilaisella työnjaolla, mutta tahdoin antaa tyttärelleni vastuuta niin suunnittelusta kuin toteutuksestakin. Ja tälläkin menolla saimme ihan kivan määrän kynttilöitä valmiiksi. Osan polttelemme itse, mutta osan tyttö ilmoitti antavansa joululahjoiksi kavereilleen ja perheenjäsenille. Siltä varalta jätänkin osan kynttilöistä nyt kuvaamatta, jääpähän iskälle edes joku yllätysmomentti. ;-)

Kynttilöiden tekeminen oli meistä molemmista kivaa, mutta aika sottaista touhua. Kastamiseen meillä ei ole kotona sopivia tiloja ja välineitä, mutta valamista saatamme vielä joskus kokeilla kotonakin. Tai sitten olemme vain kärppänä ilmoittautumassa ensi vuoden pajoihin syksyn tullen!

Nämä perhekurssit ovat kyllä olleet kautta linjan tosi hauskoja kokemuksia. Tytär sai syntymäpäivälahjaksi mummoltaankin pari kurssia - helmikorukurssilla he olivat jo syksyllä ja ensi viikolla edessä on piparitalokurssi. Minun hermorakenteeni ei ole yhteensopiva piparitalojen kanssa, joten on kivaa, että tämä touhu voi näin hypätä yhden sukupolven yli.

Olen itsekin käynyt kädentaitokurssien lisäksi lasten kanssa ruoanlaittokursseilla. Oli hauskaa huomata, miten lapset pääsevät yli ennakkoluuloistaan, kun ovat itse kokkaamassa vaikka etukäteen epäilyttäviä juustotäytteisiä riisipalleroita. Toisaalta myös aikuiselle avautuu uusia ovia perhekurssien kautta: viime keväänä molemmat lapset halusivat piirustuskurssille. Piirtäminen on aina ollut minulle kauhistus - en saa tikku-ukoistakaan näköisiä. Perhekurssilla pystyin kuitenkin karistamaan vanhat asenteeni ja uskomukseni osaamattomuudestani ja piirsin parhaani mukaan. Uskon, että lapsillekin teki hyvää nähdä, kun äiti painiskelee osaamattomuutensa kanssa.

Hyvää marraskuuta!

Iloa ja valoa pimeyteen!

Ekaa kertaa ikinä kaiversin.