Laitoin syksyllä kaulaani
möbius-huivini. Tytär kommentoi, että hänellekin pitäis tehdä sellainen: "Tuubihuivit on nyt trendikkäitä!" Jos olisin ollut fiksu, olisin ottanut isot puikot ja paksun langan ja sutaissut tuubin muutamassa illassa. Mutta jokin sai minut valitsemaan ohuen langan ja noin kolmosen puikot ja tekemään tyttärelle ihan samanlaisen
möbiuksen kuin omanikin on. Kun aloituksen saa valmiiksi, loppu on melko aivotonta helmineuletta. Eipähän tarvitse ainakaan miettiä, onko menossa oikea vai nurja puoli... Silti välillä oli iskeä uskonpuute, kun lankaa tuntui riittävän aina vaan ja korkeutta ei tullut yhtään lisää, vaikka neuloin ihan koko ajan. Sitten yhtäkkiä lanka loppui ja huivi oli valmis.
Ja on sitä kyllä käytettykin. Siitä on tullut koko talven käytetyin asuste. Tällainen suosio aina lämmittää tekijän mieltä.
Vaaleanpunaisissa sävyissä on myös tämä ystävänpäiväksi leipomani kakku. Ihan perussokerikakkupohja, jonka kostutin pakastemansikoiden sulatuksessa irronneella mehulla. Välissä on purkinpohja ranskankermaa, johon sekoitin vähän mansikkatomusokeria, sekä paljon mansikoita. Päälle harjoittelin pursotusta maustamattoman tuorejuuston ja mansikkatomusokerin seoksella, ja löytyipä kaapista vielä suloisia sydämiä päälle ripoteltavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti