Pari kakkua

Ei liene epäilystäkään siitä, mikä on tänään sukulaisia kestinneen 9-vuotiaan intohimo:

Muita suosikkeja ainakin eilen ja tänään saatujen lahjojen perusteella ovat legot, akkarit ja sormiskeitit.

Puutarha nyt

Luonnostelin puutarhastamme karkean kaavapiirroksen, jossa mittasuhteet eivät välttämättä ole ihan kohdillaan.

"Pömpeli" on väestönsuojan ilmanvaihtosysteemi, joka on verhottu terassilaudoilla. Noin puolet terassista on katettu yläkerran parvekkeella. Unohdin merkitä kuvaan keittiön ja olohuoneen ikkunan sekä oven, jotka ovat kaikki katoksen alla. Mukulakivipolun pihan yleiseltä alueelta portaille rakensin heti ensimmäisenä kesänä - kivien kanniskelu läheisen pellon laidalta oli koko perheen harrastus.

Todellisuudessahan puutarha näytti tänään tältä. Pensasvaahteroiden päälle on aurattu kolmemetrinen kasa lunta. Todennäköisesti pensaat eivät tänäkään vuonna selviydy tästä hengissä, vaan saamme siihen taas uudet taimet. Näkösuojaa noista puskista saa odottaa vielä muutaman vuoden. Tuhkapensaat ovat menestyneet vielä surkeammin,  Nurmialueen ja terassin välillä ei juurikaan ole korkeuseroa, vaan hankea on tasaisesti joka puolella. Korkeuseroa ei ole myöskään meidän nurmialueemme ja pengerretyksen alla olevan yleisen nurmikon välillä. Noinkohan vappuna saa vielä tehdä lumitöitä...

Pihakuvia otin pojan kaverisynttäreillä, jotka vietettiin pihalla talvikisojen merkeissä. Lajeina oli mm. minisuksihiihtoa ja liukurilaskua. Synttäriherkkuina maistuivat grillimakkarat, pillimehut ja donitsit.

Kesämuistoja

Takapihallamme on todellinen talven ihmemaa, jossa lapset ovat laskeneet mäkeä ja kaivaneet luolia lumikasoihin. Olemme nauttineet näistä lumikeleistä ihan yhtä paljon kuin viime kesän helteistä. Ennätyspakkaset, -helteet ja -lumisateet saavat minun puolestani toistua tänä vuonna! Ihanista talvikeleistä huolimatta ajatukseni harhailevat jo keväässä, kesässä ja puutarhahommissa. Tulevaa suunnitellessa on hyvä vilkaista menneeseen.

Juhannuksen aikaan keräsin sateen jälkeen retiisejä.
Kuvassa myös vihreä hamppulangasta neulottu hame.

Meillä on iso terassi, noin 5 metriä kanttiinsa. Terassin kaksi sivua ovat talon seinää vasten. Lisäksi meillä on suunnilleen samankokoinen nurmialue, jota rajaa taloyhtiön istuttamat kitukasvuiset pensasaidat. Muutimme kesällä 2009, joten viime kesänä laitoin pihaa ensimmäistä kertaa. Hyödynsin pitkälti edellisen kotimme parvekkeella olleita ruukkuja. Halusin pihaamme vihanneksia ja yrttejä sekä valkoisia kukkia. Istutin tolpanjuureen Pohjantähti-ruusun, joka ei tietenkään vielä viime kesänä kukkinut. Ruukuissa kukkivat valkoiset pelargoniat, petuniat ja tulilatvat sekä yksi seinänvierustalle istuttamani perenna, jonka nimen unohdin parissa päivässä. Väripilkkuina toimivat muutamat kirkkaanväriset kukat.

Salaatteja, yrttejä ja herneitä kasvatin ruukuissa ja altakastelevissa parvekelaatikoissa. Yhdessä isossa ruukussa kukoisti kaksi tomaatintainta. Pientä vihannestarhaa varten hankin viljelylaatikon. Siinä kasvoi kesäkurpitsaa, retiisiä, porkkanaa ja punajuuria, joiden sadolla herkuttelimme monta kertaa. Amppeleissa ostamani kuukausimansikat kärsivät kuivuudesta, mutta chiliamppeli tuotti huikean sadon. Chiliä ja yrttejä sain kuivattua koko talven tarpeiksi.

Loppukesä menikin kastellessa plantaasia.
Tässä kuvassa vuosien takaisesta Novitan kampanja-Jasminista virkattu ja neulottu toppi.

Ensi kesän suunnitelmat ovat kehittymässä hiljalleen. Haluan panostaa vielä enemmän hyötyviljelyyn, mutta toki pihalla pitää olla tilaa niin lasten leikeille kuin aikuistenkin rentoutumiselle.

C-vitamiinia

Vihdoinkin jotain valmista! Sitruksen keltaiset sukat kälylleni. Malli on New England kirjasta Knitting on the Road.

Oikeastaan näiden piti olla joululahja hänelle vuonna 2009. No, nyt ne ovat synttärilahja tammikuussa 2011. Onneksi väri on edelleen täydellisen oikea.

Varastontyhjennystä

Kyllästyin loppuvuodesta lanka-arkkuni ja askartelulipastoni tavarakaaokseen. Miehen mukaan harrastustarvikkeitani löytyy myös ihan kaikkialta muualta kodistamme. Uusia lankoja ja tarvikkeita tulee ostettua enemmän kuin niitä ehtii käyttää pois, ja niille suunnitellut käyttötarkoitukset ehtivät unohtua ennen kuin ne pääsevät käyttöönkään.

Jos langat sattumalta loppuisivat kesken, voin vaihteeksi vaikka huovuttaa.

Nyt olen aloittanut puolen vuoden käsityö- ja askartelutarvikeostolakon. En osta lankaa, en helmiä, en kirjoja, en lehtiä. Lakko kestää 1.1.-30.6.2011. Mietin ensin vuoden lakkoa, mutta lopulta päätin, että puolen vuoden kohdalla on hyvä pitää tarkastelutauko - voinhan silloin päättää toisesta puolen vuoden lakosta, jos siltä tuntuu.

Kirjoja saa lainattua myös kirjastosta, kaikkea ei tarvitse omistaa.

Kaikkiin hyviin sääntöihin sisältyy tietenkin poikkeuksia:

• nappeja, vetoketjuja yms viimeistelytarvikkeita saa ostaa siinä vaiheessa, kun kyseinen työ on niitä vaille valmis - ei varastoon ja varmuuden vuoksi odottamaan.
• maaliskuun metallilanganvääntelykurssia varten saa tehdä tarvittavia (kohtuullisia) hankintoja.
• saan toivoa jakson aikana käsityölahjoja esim. nimpparina ja äitienpäivänä. En kuitenkaan saa kiukustua, jos lahjat eivät liitykään käsitöihin.

Nappejakin löytyy näiden lisäksi vielä yhdestä tai kahdesta paikasta...

Mietin myös messu-, matka-, huipputarjous- ja muiden poikkeustilanteiden takaportin lisäämistä sääntöihini, mutta luultavasti saisin kaikki ostokset ujutettua porsaanreikien läpi. Sen sijaan lisään sääntöihin rangaistuspykälän:

• jokainen lakon aikana käsityö- ja askartelutarvikkeisiin käytetty alkava 10 euroa pidentää määriteltyä lakkoaikaa viikolla. Ehkäpä tämä pelote riittää tuomaan vähän harkintaa myös houkutusten ääressä - toisaalta joku eteen osuva ihanuus saattaa hyvinkin olla sakkokierroksen arvoinen...

***

Käsityö- ja askarteluelämän ulkopuolellakin vähennän materiaa: tavoitteenani on pistää kiertoon, roskiin tai muuten vain pois tavara päivässä koko vuoden ajan. Hyvän startin sain puolitoista vuotta kellarissa avaamattomana olleesta äitiyspakkauslaatikollisesta laukkuja. Kiertoon vaan!

Mutta miten kävi Sytyck-takin?

Sytyck-projektin lopputahdit on soitettu. Itselleni kävi köpelösti - aika, taito, motivaatio ja tähtien asento ei vain nyt osunut yhteen. Mallitilkkuilusta huolimatta tiheys ei aivan täsmännyt, joten jo ensimmäisessä hihassa piti suorittaa ylimääräisiä laskutoimituksia. Silti se näyttää vähän liian pieneltä. Motivaatiota tarkempaan mittailuun ja mahdolliseen purkamiseen ei kuitenkaan löytynyt, joten olen edelleen samassa vaiheessa kuin marraskuun lopussa.

Jotain olen tästä kuitenkin oppinut: aikataulut eivät sovi neulontaharrastukseeni. Langanjuoksut kirjoneuleen takana on mahdollista saada tasaisiksi, mutta ainakin vielä se vaatii niin paljon keskittymistä, että tv- tai seurusteluneuleeksi kirjoneule ei sovi. Neulon mieluiten jonkun muun toiminnon ohessa, joten tiukkaa keskittymistä vaativat työt jäävät helposti kesken - tai mikä tahansa työ tullessaan keskittymistä vaativaan vaiheeseen.

Malli on edelleen mielestäni kaunis, ja pidän valitsemistani väreistä. Suunnittelen yhä tekeväni sen "joskus".

Vuosikin jo vaihtui

Blogiparka on saanut viettä joulun ja vuodenvaihteen ihan koskemattomana. Käsityörintamallakin on ollut kovin hiljaista. Työn alla on totuttuun tapaan monta juttua, mutta valmista ei tule juuri mistään. Piparitalokin jäi lautakasaksi - kokoaminen ei sopinut minun hermorakenteelleni lainkaan.

Jonain iltana joulun alla saimme iltapalaksi juustosydämiä, jotka maistuivat glögin kanssa erinomaisilta.

Tulosten vähyydestä huolimatta pukki taitaa arvostaa ponnistuksiani käsityörintamalla ja toi sekä toivomani kirjan että täydennystä välineistöön. Näpertelyharrastukset ovat joulun jälkeen keskittyneet kuitenkin lähinnä legopalikoihin - lasten kanssa koottiin sekä uudet että kaikki entisetkin legot: niin Cityt, Belvillet kuin Star Warsitkin.

Joulun jälkeen herkuissakin on siirrytty ainakin aavistuksen terveellisempään suuntaan. Simppeli, mutta maultaan täydellinen iltapala tai vaikka jälkiruoka syntyy kreikkalaisesta jugurtista, mantelirouheesta ja hunajasta - ihan tavallinenkin käy, mutta tällä kertaa lisäaromia antoi Hunaja-aitan mansikkahunaja.