Näillä mennään

Wanhan Rouwan nimiäänestys päättyi tasatulokseen. Vieno vai Fredrika, Fredrika vai Vieno. Nyt juuri ei löydy paukkuja loppullisen ratkaisun tekemiseen.

Pääsin nimittäin väkertämään elämäni ensimmäiset neulegraffitit.

Synttäritarjoiluja

Pari viikkoa sitten vietettiin tyttären syntymäpäiviä. Suolaisena palana tarjottiin muffinseja kolmella tavalla: kylmäsavulohi-paprika, feta-pinaatti-pinjansiemen sekä tomaatti-cheddar.

Kesäkurpitsa-suklaakakku on ihanan mehevä ja kostea.

Mansikkajuustokakku ei hyytynyt ihan niin hyvin kuin olisi pitänyt, joten esillepanoon jäi ikävästi voipaperi. Maku oli kuitenkin kohdallaan.

Wanha rouwa

Eilen messuilta kotiin tullessa huomasin paikallisen antiikkiliikkeen muutto/loppuunmyynti-ilmoituksen. Siellä on aikaisemmin ollut rukkeja myytävänä, joten piipahdin sisälle katsomaan, mikä nyt olisi tarjonta. Ja kaksi rukkiahan siellä sivuhuoneessa odotteli. Sympaattinen myyjäsetä vakuutteli rukkien olevan toimintakuntoisia, ja hintaa niillä oli alennuksen jälkeen 30 euroa kappale. Maksoin heti niistä toisen, ihan ulkonäköperustein minua miellyttävämmän.

Tänään mieskin oli kotona, ja sain rukille autokyydin kotiin. Kaikki osat tuntuivat olevan tallessa, pyörä pyöri poljettaessa. Vain nyöri puuttui. Hain lanka-arkustani hamppulankaa ja aloin viritellä sitä nyöriksi ja naps vain, kehrää paikallaan pidellyt nahkalärpäke meni poikki. Vanhuuttaan kuivunut ja haurastunut, raukka. Ravelrysta saamani vinkin mukaan leikkelin vanhasta vyöstä samanlaisen kappaleen, ja nyt rukki on toimintakunnossa. Luultavasti pikemminkin ennemmin kuin myöhemmin minun pitää miettiä etupuolen nahkalärpäkkeen vaihtoakin, sen verran kuluneelta se näyttää. Mutta tällä pääsee alkuun.

Rukin mukana tuli tuo isossa kuvassa näkyvä teline rukinlavalle tai härkille/harkille/mikälielle sekä alla olevat reissussa rähjääntynyt vaihtorulla ja pieni, sievä koukku, jolla lanka pujotetaan torven reiästä. Terminologiaa opettelin Käspaikasta ja Ravelryn suomalaiskehrääjien ryhmästä.

Nyt pitäisi keksiä tälle wanhalle rouwalle nimi. Auttaa voi tuossa sivupalkissa. Ehdokkaat ovat omasta suvustani, äänestysaikaa on viikko.

Messusaalista

Kävin tyttären kanssa kädentaitomessuilla. Viime vuonna messuseurana oli äitini, joka hoki joka kojulla mantraansa "ideat on ilmaisia". Tyttären kanssa oltiin selvästi paremmin samalla aaltopituudella, ja mukaan tarttui kaikenlaista meille molemmille.

Massailuhommiin ostin kirjainmuotteja sekä itse muovailtavaa muottiainesta. Askarteluun ostin kirjainleimasimia sekä tyttären kanssa jaettavaksi paperiarkkeja. Ostin myös tunikan verran vihreää pellavakangasta. Vielä en tiedä, yritänkö ommella sen itse vai kiikutanko kankaan kaavojen kera kiltisti äidilleni.

Vähänhän piti toki lankaakin ostaa. Kaksi vyyhtiä Cascade 220 Superwashia tyttären jo viime talvena tilaamaan isotupsuiseen pipoon. Uudesta hurahduksestani kertoo keltainen merinovillatopsi sekä pussillinen ruskeaa, pesemätöntä suomenlampaan villaa...

Tytär teki viime kaudella kuvataidekoulussa taulun olohuoneen seinälle. Värit ovat tosi kauniit.

Messujen suurin tyrmistys oli kahvilan limupullon hinta. 4,50 puolesta litrasta! Sillä litrahinnalla saa jo ihan kelvollista punaviiniä Alkosta.

Syksyn ensimmäinen villatakki

Aamuisin tuntuu jo ihan siltä, että syksy saapuu väistämättä. Sain vihdoinkin viimeisteltyä keltaisen alpakkatakkini. Helma ja hihat olisivat ehkä voineet olla sentin, pari pidemmät, mutta käyvät tällaisinakin oikein hyvin. Eivätpähän ole liian pitkät, jos neule venähtää käytössä.

Tykkään tosi paljon tuosta kaarrokkeen palmikkokuviosta. Lasten valokuvaustaidoissa on kehittämisen varaa, mutta kyllä tästä tuon palmikon ihanuuden näkee.

Tykkään tosi paljon myös Tallinnasta ostamistani katajanapeista. Helmasyntini on ommella napit liian tiukalle, joten ne eivät asetu ihan niin nätisti kuin toivoisin, mutta visuaaliset puutteet unohtuvat, kun nuuhkaisen nappeja!

Pyöreä ruusutyyny

Pitkästä aikaa pääsen esittelemään valmiin käsityön. Tyttären tyynyn virkkasin kai jo pari kesää sitten. Siitä saakka se on odottanut, että saisin leikattua ja ommeltua kaksi fleece-pyörylää tyynyn rungoksi. Eilen talo oli hetken tyhjä, kun tytär oli ystävänsä synttäreillä ja miesväki jäähallilla. Sain siis rauhassa levitellä kankaat ja pähkäillä koneen asetuksia. Jottei tyyny jäisi taas kesken, ompelin virkkuunkin kiinni heti. Ehkä nämä ommellukseni eivät kestä lähempää tarkastelua, mutta vaaleanpunaisen kimmellyksen ja violetin yhdistelmä sai huomenna tokaluokan aloittavan tyttären hyväksynnän.

Lapsilla on viimeinen kesälomapäivä, ja minäkin olen vapaalla. Useamminkin voisin nauttia näistä ylimääräisistä pidenentyistä aamuteehetkistä neuleen kera...

Kukkivat hyötykasvit tai hyödylliset kukat

Kameran muistikortilta löytyi vielä kesäisiä kuvia puolivahingossa syntyneestä kukkapenkistäni. Ensisijaisesti halusin ja haluan edelleen hyötypuutarhan, mutta jotain silmäniloakin pitää toki olla. Kaikilla kukkapenkkiini kylvämilläni kukilla on ainakin teoriassa myös hyötytarkoitus, vaikka pääasiassa saavatkin toimia ötökänhoukuttimina.

Kirjavan kukkapenkkini "keltaisessa päässä" kukkivat kehäkukat ja niiden takana auringonkukat. Näille main nakkasin myös morsingon siemeniä. Luulen, että lehtiruusukkeita on muodostunut, joten ensi vuonna jännitetään kukkien nousemista. Hyötykäyttöön pitäisi käyttää nimenomaan näitä ensimmäisen vuoden lehtiä - niillä saisi värjättyä sinistä lankaa.

Keltaisten kukkien viereen nakkasin siemenpussin, jossa luki "syötävät kukat". Pussin kuvassa oli keltaisia, kellertäviä ja vaaleita kukkia, mutta sieltä nousi lähinnä sinistä kurkkuyrttiä ja oranssinpunaista krassia. Värisuunnitelmani ei siis toteutunut, mutta tykkään näistäkinm värestä. Kurkkuyrttiä on vaan ehkä vähän liikaakin pieneen kukkapenkkiini.

Kurkkuyrtin vieressä reviiriään laajentaa agressiivisesti huumaavalle tuoksuva, hennon vaaleanpunertava suopayrtti. Sain taimen pari vuotta sitten kälyltäni. Ensimmäisessä paikassaan taimi näivettyi, ja siirsin sen viime kesänä tähän penkkiin. Nyt se voi vähän turhankin hyvin. Varsinkin sateella suopayrtin pitkät kukkavarret lakoavat kaiken muun päälle. Ensi kesäksi siirtänen tämän pensasaidan juurelle, jossa se saakin sitten levitä houkuttelemaan kimalaisia ja perhosia puutarhaani. Olin jo parin kukkimattoman kesän aikan ehtinyt unohtaa kasvin nimen, ja kun sen kukkiessa lopulta tunnistin sen, ilahduin kovin, kun se sopii täydellisesti tähän "hyötykukkapenkkiini". Suopyrtin juurta voisi käyttää lipeän ohessa saippuan valmistuksessa.

Penkin toinen pää on varattu valkoisille, sinisille, vaaleanpunaisille ja violeteille kukille: tänä vuonna vasta lehtiruusukkeita kasvattaneelle rohtosormustinkukalle, kamomillasauniolle ja laventelille. Vasta siementen kylvämisen jälkeen tulin muuten ajatelleeksi, että ei tainnut olla ihan fiksu veto heitellä samaan penkkiin kaikenlaisia syötäviä kukkia ja myrkyllistä sormustinkukkaa... Enpä taida ensi kesänä lähettää miestä ja lapsia hakemaan koristuksia salaattiin tai kakkuun. Eli tuon kukan hyötytarkoitus on ihan teoreettinen. ;-)

Hyödyksi olen käyttänyt kehäkukkia ja kurkkuyrtin kukkia koristeena salaateissa ja krassin lehtiä tuomaan terävyyttä muuten mietoihin salaattisekoituksiin. Kamomillasauniota suunnittelin kuivaavani teetarpeiksi, mutta se saikin tänä kesänä toimia pihan kirvamagneettina, eikä ötökkäisten kasvien kerääminen houkutellut. Laventelista olen kerännyt muutaman oksan nipuksi sängynpäätyyn ja ainakin kuvittelen nukkuvani vähän paremmin.

Tänä iltana aion sytyttää pari kynttilää, keittää mukillisen kaakaota ja ommella napit keltaiseen alpakkatakkiin. Aamuisin töihin lähtiessä on jo aika viileää, vaikka kotimatkalla saattaa tulla ihan hiki.