Neuleperinteeseen tutustuessani olen miettinyt myös oman sukuni perinteitä. Suvussani on monenlaista näprääjää, mutta yhteistä useimmille on "otetaan, mitä on"-periaate, eli omien varastojen hyötykäyttö ja tuunaaminen. Kyllä, meillä on myös taipumista hamstraamiseen, toinen kantava periaate on "aika tavaran kaupitsee". Mielessäni on pyörinyt myös
Naulakeitto-satu, jossa tyhjiksi luulluista varastoista löytyykin vaikka mitä.
|
Äitini lapsuudenkodista minulle päätyneet sukat. Tekijä on mummoni, joku tädeistäni tai äitini. Haluan uskoa, että mummoni. Muutaman numeron liian isot minulle, mutta sitäkin lämpimämmät. |
Näiden ajatusten pohjalta olen ajatellut toteuttaa SYTYCK-haasteeni ilman uusia hankintoja. Käytän jäljellä olevat kaksi Hollywood-viikkoa lanka-arkkuni ja kirjahyllyni tutkimiseen. Askelkuviot saattavat perustua seuraaviin lankoihin:
Ylärivin Luxus Cloud johdattaa ajatukset kansantanssimaisiin palmikoihin, sen vieressä olevat Alpacat taas taipuisivat parhaiten balettiin, kenties Shetlannin pitseihin. Alarivin Rancot hyräilevät quickstepiä ja Merino Cablet tähyilevät Broadwayn suuntaan - ehkäpä fair isleä näistä jommasta kummasta? Kaikkia muita kuvassa olevia lankoja minulla on useampia keriä, mutta Rancoja tasan nuo vyyhdit.
2 kommenttia:
Jännityksellä odotan alkavaa projektia :) Onko teidän tarkoitus tehdä yksi työ, vai monta?
Jokainen voi määritellä haasteensa suuruuden. Jos päädyn sukkiin, teen varmaankin kaksi paria, jos taas puseron tai muun isomman vaatteen, niin yksi saa riittää.
Lähetä kommentti